Joka uittaa se voittaa - Metsäteho Oy
Joka uittaa se voittaa - Metsäteho Oy
Joka uittaa se voittaa - Metsäteho Oy
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
kelissa <strong>se</strong>lostettiin niitä kompensaatiotoimia, joita uittajille<br />
oli määrätty jo pitkään ja erityi<strong>se</strong>sti viimeisimpiä uittosääntöjä<br />
vahvistettaessa. Erityi<strong>se</strong>sti korostettiin, että uiton<br />
aiheuttamat haitat olivat ”todellisia”. – Kalasaaliiden<br />
ohella uiton hävittämät kalanpyydyk<strong>se</strong>t muodostivat toi<strong>se</strong>n<br />
riidanaiheen; mikäli kaikki uiton korvattavaksi joutuneet<br />
kalastajien verkot olisivat olleet ”aitoja”, voisi kuvitella,<br />
että Saimaan norppakanta olisi paljon nykyistä pienempi.<br />
Vesilainsäädännön hidas uudistus<br />
Kun ajattelemme uittotoiminnan valtavaa kehitystä 18sataluvun<br />
loppupuolelta lähtien, niin täytyy todeta, ettei uittoa<br />
koskeva lainsäädäntö ole jaksanut <strong>se</strong>urata tämän kehityk<strong>se</strong>n<br />
vaatimuksia, vaikkakaan puheena olevat lait ja a<strong>se</strong>tuk<strong>se</strong>t eivät<br />
suinkaan kuulu lainsäädäntömme vanhimpiin. Nykyisin<br />
voimassa oleva v. 1902 vesioikeuslakimme rakentuu suurin<br />
piirtein samoille periaatteille kuin ensimäinen varsinainen<br />
uittolakimme v:lta 1873. Uitto-olot ovat kuitenkin näistä<br />
ajoista suuresti muuttuneet, ja voidaan sanoa, että nykyinenkin<br />
lakimme osottautui jo melko pian voimaantulonsa jälkeen<br />
monissa kohdissaan osittain vanhentuneeksi ja käytäntöön<br />
soveltumattomaksi. Oli näinollen luonnollista, että yhdistys<br />
on kiinnittänyt heti toimintansa alusta lähtien vakavaa<br />
huomiota vesioikeuslakimme korjaami<strong>se</strong>en ja lopulta täydelli<strong>se</strong>en<br />
uusimi<strong>se</strong>en. Näin kirjoitti O. Seppänen yhdistyk<strong>se</strong>n<br />
25-vuotishistoriikissä vuonna 1937.<br />
Vuoden 1902 vesioikeuslaissa olikin muutamia kohtia,<br />
jotka koettelivat uittajia; edellä kuvattu kuorelli<strong>se</strong>n puun<br />
uittokielto oli yksi niistä, mutta oli muitakin. Yksi koski<br />
muita uitolle määrättyjä korvauksia, joista insinööri Arne<br />
Gripenberg piti vuosikokouk<strong>se</strong>ssa 1913 esitelmän: ”Äro<br />
nu gällande bestämmel<strong>se</strong>r angående ersättning för genom<br />
flottning förorsakade skador ändamål<strong>se</strong>nliga eller tarfva<br />
desamma möjligen revision?” Siinä Gripenberg monin<br />
käytännön esimerkein osoitti, että vesioikeuslain sanonta<br />
kaikesta vahingosta ja haitasta, joka uiton johdosta aiheutuu<br />
rannan, veden, kalastuk<strong>se</strong>n jne. omistajalle, on täysi korvaus<br />
suoritettava oli johtanut kohtuuttomiin vaatimuksiin ja aiheuttanut<br />
lähes jatkuvia riitoja uiton ja rannanomistajien<br />
<strong>se</strong>kä veden muun käytön kanssa. Esitelmä herätti vilkkaan<br />
keskustelun, jonka tulok<strong>se</strong>na a<strong>se</strong>tettiin komitea (Fellman,<br />
A. Gripenberg, A. Lindberg, Reinius, Sandman varsinaisina<br />
<strong>se</strong>kä Behm ja Lönnström varajä<strong>se</strong>ninä) tehtävänään<br />
käydä läpi koko uittoa koskeva lainsäädäntö. Kokoontu-<br />
Komitea katsoi uiton kuuluvan<br />
jokamiehenoikeuden piiriin ja<br />
toi 20-sivui<strong>se</strong>ssa muistiossaan<br />
lukuisia muutos- ja parannus-<br />
ehdotuksia voimassa olevaan<br />
vesioikeuslakiin.<br />
essaan saman vuoden lopulla komitea kutsui vielä lisäjä<strong>se</strong>nik<strong>se</strong>en<br />
K. Lindbergin ja A. Wichmannin.<br />
Komitean ensimmäinen mietintöluonnos valmistui<br />
vuonna 1915, ja <strong>se</strong>n johdannossa korostettiin metsäteollisuuden<br />
ja samalla myös uiton suurta merkitystä maamme<br />
talou<strong>se</strong>lämälle. Liioittelematta voidaan väittää, että<br />
Suomi elää metsistään ja pääasialli<strong>se</strong>sti puutavaraviennin<br />
ansiosta maalle on luotu edellytyk<strong>se</strong>t kehittyä kulttuurimaana.<br />
- - Puutavaran uitto on yksi keskeisimmistä tekijöistä<br />
pyrittäessä luomaan suotuisia edellytyksiä puutavarateollisuuden<br />
kehityk<strong>se</strong>lle ja vaikuttaa <strong>se</strong> näin ollen suoraan metsien<br />
arvoon. Komitea katsoi uiton kuuluvan jokamiehenoikeuden<br />
piiriin ja toi 20-sivui<strong>se</strong>ssa muistiossaan lukuisia<br />
muutos- ja parannu<strong>se</strong>hdotuksia voimassa olevaan vesioikeuslakiin.<br />
Ensimmäinen koski tilapäi<strong>se</strong>n patoamisoikeuden<br />
saamista pienille uittopuroille. Lain mukaan<br />
tämä edellytti kat<strong>se</strong>lmuk<strong>se</strong>n pitämistä, mikä menettely<br />
todettiin hitaaksi ja kalliiksi ratkaisuksi ja esitettiin, että<br />
piiri-insinööri voisi hakemuk<strong>se</strong>sta myöntää tilapäi<strong>se</strong>n<br />
luvan patojen rakentami<strong>se</strong>en. – Metsähallituk<strong>se</strong>n uittoasioista<br />
vastaava insinööri E.J. Koskenmaa, jolta yhdistys<br />
pyysi lausuntoa komitean muuto<strong>se</strong>hdotuksista, a<strong>se</strong>ttui<br />
tukemaan u<strong>se</strong>impia niistä, ei kuitenkaan tätä ensimmäistä<br />
lain I luvun 5 §:ään kohdistuvaa, koska katsoi kuuluvan<br />
<strong>se</strong>n II luvun 2 §:ään!<br />
Komitea jätti vuonna 1916 lopulli<strong>se</strong>n mietintönsä, jonka<br />
pääsisältöä Seppänen kuvaa näin:<br />
Mietinnössään komitea <strong>se</strong>losteli u<strong>se</strong>ita voimassaolevan vesioikeuslakimme<br />
kohtia, jotka käytännön mukaan kaipasivat<br />
korjausta. Erikoi<strong>se</strong>sti halusi komitea laajennettua tilapäisten<br />
uittolaitteiden rakennus ja väylien perkausoikeutta. Lisäksi<br />
a<strong>se</strong>ttui <strong>se</strong> sille kannalle, ettei vesistöä saisi niin rakentaa, että<br />
<strong>se</strong> huonontaisi olevia uittomahdollisuuksia. Jos näin kui-<br />
YHDISTYKSEN ”KUNNIATAULU”<br />
129
Change language