2011 3 julkaisu tokata peura kapanen lehtinen

tai taloudellinen kyvykkyys pitää sisällään eikä osoitettu, kenelle tai mille tahoille sen edistäminen
kokonaisvaltaisesti kuuluu. Koulujen tehtävänä on huolehtia lasten ja nuorten kuluttajakasvatuksesta
(ns. formal education). Suuntaviivat on kirjoitettu sisään opetussuunnitelmien
perusteisiin (Opetushallitus 2003 ja 2004) ja Kuluttajaviraston kirjaamiin kuluttajakasvatuksen
tavoitteisiin (www.kuluttajavirasto.fi). Sen sijaan muiden toimijoiden rooleista (ns. informal
education) ei ole yhteisesti sovittua, kirjoitettua suunnitelmaa.
Seuraavaan taulukkoon (taulukko 5) on koottu hankkeen yhteydessä esille nousseita tahoja
ja käytäntöjä, jotka liittyvät nuorten taloudellisen osaamisen edistämiseen Suomessa. Taulukko
5 on muodostunut tutkimuksen yhteydessä kartoitetun kirjallisuuden, empiirisen aineiston
keruun ja muun muassa hankkeeseen osallistuvien yhteistyötahojen kanssa käytyjen keskustelujen
tuloksena. Toimijat on jaoteltu viranomaisiin, julkisen sektorin toimijoihin, järjestöihin
sekä elinkeinoelämän toimijoihin. Vaikka taulukko ei ole kattava, se osoittaa useiden erilaisten
tahojen olevan mukana nuorten talousosaamista tukevassa toiminnassa. Keskeisiä toimintamuotoja
ja käytäntöjä ovat materiaalin tuotanto, erilaiset projektit ja koulutuksen järjestäminen.
Opetus ja koulutus kattavat sekä opettajien että nuorten kouluttamisen. Lisäksi on syytä
mainita yliopistojen rooli tulevien opettajien kouluttajana. Neuvontapalveluilla tarkoitetaan
eri tahojen järjestämää sekä henkilökohtaista neuvontaa että erilaisia tapahtumia, kursseja ja
luentoja.
Viranomaiset
Viranomaisten toiminta keskittyy oppimisen tavoitteiden ja sisältöjen määrittelyyn sekä opetuksen
ja koulutuksen organisointiin. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteissa
(Opetushallitus 2003 ja 2004) määritellään koulujen tuntijaot ja ainekohtaiset tavoitteet ja
sisällöt. Koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa määritellään yksityiskohtaisesti opetuksen käytännön
toteuttamisesta.
Koulujen kuluttajakasvatuksen kautta kaikki nuoret ovat talousopetuksen piirissä. Koulussa
omaksutut taloudelliset tiedot ja taidot ovat perusasioita, joita nuori kuluttaja joutuu
luonnollisesti myöhemmin eri elämäntilanteissa täydentämään. Kuluttaja- ja talousasioita on
opetussuunnitelmissa eri oppiaineissa sekä eheyttävissä aihekokonaisuuksissa (kuluttajakasvatus,
yrittäjyyskasvatus). Yhtenäisenä oppiaineena kuluttajakasvatus ei ole kenenkään vastuulla.
(Mäntylä & Kuoppa-aho 2008, 5–6.)
Keskeisiä talousosaamiseen liittyviä tavoitteita sisältyy kotitalouden ja yhteiskuntaopin opetukseen,
mutta peruskoulussa kuluttajakasvatusta voidaan sisällyttää ja toteuttaa muun muassa
matematiikassa, äidinkielessä, terveystiedossa, biologiassa ja maantiedossa sekä ympäristö- ja
luonnontiedossa (TemaNord 2010). Ammatillisessa koulutuksessa kuluttajataidot liittyvät
yhteiskunta-, yritys- ja työelämätaitojen oppisisältöihin. Lukioissa talousasiat painottuvat
yhteiskuntaopin taloustiedon kurssille, joka on pakollinen kaikille. Lukiolaisille valinnaisena
tarjottava lakitiedon kurssi sisältää niin ikään taloudelliseen osaamiseen liittyviä teemoja (Opetushallitus
2003, 184–186). Opetushallitus on tuottanut runsaasti opettajien käyttöön tarkoitettua
verkkomateriaalia ja muuta opetusta tukevaa aineistoa (ks. www.edu.fi). Opetushallitus
tekee yhteistyötä monien eri tahojen kanssa oppimateriaalin tuotannossa.
Kuluttajaviraston yksi keskeinen tehtäväalue on kuluttajien taloustaitojen parantaminen.
Virasto koordinoi kuluttajakasvatusta Suomessa muun muassa tuottamalla materiaalia
eri kuluttajaryhmille. Kuluttajavirasto on mukana edellä mainitussa pohjoismais-virolaisessa
kuluttajakasvatuksen työryhmässä. Uusin kuluttajakasvatuksen tavoitteita ja sisältöjä koskeva
strategiaehdotus ’Kuluttajakompetenssien oppiminen – kuluttajakasvatuksen strategia’ (Tema-
Nord 2010) pohjautuu OECD:n kuluttajakasvatuksen suositusasiakirjaan (OECD 2009).
18