että tutkimus toteutettiin aikana, jolloin oikeudenkäynnit eivät vielä olleet alkaneet. Tutkimustavarten Longman haastatteli sekä hutuja että joukkotuhonnasta selviytyneitä tutseja. Kaikki haastatelluthenkilöt olivat olleet silminnäkijöitä joukkotuhontatapahtumille, ja ristiriitaisia kertomuksiaoli verrattu keskenään. Longman piti haastattelukertomuksia luotettavina eikä hänellä ollut ollutepäilystäkään, etteikö Ruandassa olisi tapahtunut tutsiväestöön kohdistuva joukkotuhonta mainittunaaikana. Tutkimuksesta tehty julkaisu sai nimekseen "Leave None to Tell the Story."Ruandassa olleiden YK:n UNAMIR-joukkojen komentajan kenraali Roméo Dallairen sotilasavustajaksi10.5.1994 Ruandaan saapunut Philip Lancaster on todistajana kuultuna kertonut niistä historiallisistaja poliittisista syistä, jotka johtivat tutsien joukkotuhontaan vuonna 1994. Lancastertutki joukkotuhontaa kahdeksan kuukautta Gitaraman alueella, ja myös hän oli kuullut silminnäkijäkertomuksiatapahtumista. Lancasterin mukaan tappamisen järjestämisen rakenteeseen oli kuulunutsekä virallinen että epävirallinen puoli. Kunnan tasolla tappaminen oli organisoitu samallatavalla kuin "umuganda" eli pakollinen yhteisöpalvelu, johon kaikkien oli osallistuttava säännöllisinväliajoin. Tarkoituksena oli ollut saada niin monia hutu-siviilejä kuin mahdollista mukaan tappamisiin.Kun esimerkiksi solun vastuuhenkilön tehtävänä oli ollut tappaa tietty joukko ihmisiä,vastuuhenkilö oli kerännyt ryhmän ihmisiä ympärilleen toteuttamaan teot käytännössä. Ihmisiä olilahjottu väkivallantekoihin oluella, aseilla ja vetoamalla pelkoon sekä yhteiskuntavelvollisuuteen.Monet ihmiset, jotka olivat mukana tappamassa, mielsivät olevansa toteuttamassa kansalaisvelvollisuuttaan.Ruandan viestintäministerinä vuosina 1992-93 toiminut sosiologian tohtori Pascal Ndengejeho ontodistajana kuultuna kertonut, että hänen käsityksensä mukaan Ruandassa oli tapahtunut joukkotuhonta.Osa ruandalaisista kuoli siksi, että he kuuluivat tiettyyn etniseen ryhmään. Todistaja ei kuitenkaanuskonut, että etniseen ryhmään kuuluvien henkilöiden tappamista oli valmisteltu etukäteen.Tutsisiviilien tappamisen syynä oli ollut sota ja se, että ihmisiä painostettiin tappamaan. Kysymysoli ollut RPF:n sotastrategiasta ja joukkotuhonta oli ollut odotettavissa. Todistajan mukaansekä hutuja että tutseja oli tapettu 1.10.1990 lähtien, ja myös tappajina oli ollut sekä hutuja ettätutseja. Hänen mukaansa ei voida sanoa yksiselitteisesti, että joku etninen ryhmä olisi ollut uhrinasemassa ja toinen etninen ryhmä olisi ollut tappajan asemassa.Edellä aiemmin mainittu todistaja Filip Reyntjens on kertonut, että tappamiset alkoivat 7.4.1994ja niiden kohteena oli aluksi ne etniset tutsit, joita pidettiin vastustajina ja RPF:n kannattajina.Alusta lähtien ääri-hutut tappoivat kuitenkin myös hutuja, kuten maan pääministerin, ehdokkaanparlamentin puhemieheksi sekä valtiosääntötuomioistuimen presidentin. Mainittujen korkea-arvoistenvirkamiesten tappaminen oli ollut välttämätöntä, jotta maan presidentin tapon jälkeen syntynyttätyhjiötä ei täytettäisi. Tappamiset levisivät lopulta kaikkiin tutseihin, koska heitä kaikkiapidettiin RPF:n kannattajina.Reyntjens kertoi, ettei hän ollut nähnyt vakuuttavaa todistusaineistoa siitä, että joukkotuhonta olisisuunniteltu etukäteen. Tutkimustensa perusteella hänellä oli kuitenkin vahvoja epäilyksiä siitä,että maan korkein sotilasjohto päätti 7.4.1994 aamulla kello 2 ja 7 välillä, että he panisivat toimeensen koneiston, jota oli alettu valmistella jo vuonna 1990, kun RPF hyökkäsi maahan. Tarkoituksenaoli tutsien joukkotuhonta. Tieteellistä varmuutta asiasta todistajalla ei kuitenkaan ollut.Edellä aiemmin mainitun todistajan Helmut Strizekin mukaan Ruandan armeijan tarkoituksena eiollut hävittää tutseja ihmisryhmänä. Tällainen tarkoitus oli vain niillä rajatun huturyhmän jäsenillä,jotka RPF oli aikaisemmin ajanut pois kodeistaan. Tämä huturyhmä vihasi tutseja, ja ryhmäntappopotentiaali oli ollut RPF:n tiedossa, kun sen armeija oli tehnyt hyökkäyksen UgandastaRuandaan vuonna 1994. Strizekin mukaan Interahamwe ei koskaan ollut saanut sotilaskoulutustaeikä kansanmurhaa tehty valtiollisilla armeijan aseilla. Ruandan hallituksen armeija oli päinvastoinmääritellyt vihollisen nimenomaisesti RPF:ksi. Ruandassa asuvat siviilitutsit tai muut RPF:nkannattajat eivät olleet vihollisia.30
Strizek kritisoi Human Right Watchin edellä mainittua tutkimusta. Hänen mukaansa tutkimuksentarkoituksena oli ollut osoittaa, että kansanmurha oli suunniteltu etukäteen. Kaikki ne lähteet, jotkaosoittavat kansanmurhan suunnitelluksi teoiksi, on kuitenkin Strizekin mukaan osoitettu valheellisiksi.Oli muun muassa väärin väittää, että joukkotuhonnasta olisi Ruandassa puhuttu "sotana",sillä sota ja kansanmurha oli kielenkäytössä erotettu toisistaan. Virheellinen on myös väitesiitä, että aina kun kehotettiin taistelemaan RPF:ää vastaan, se olisi tarkoittanut että piti taistellakaikkia tutseja vastaan.Käräjäoikeuden käsitys on, että todistaja Strizekin tutkimus Ruandan tapahtumista ei niinkään käsitellytyksilötason tapahtumia. Sen sijaan hän on selvittänyt vuoden 1994 tapahtumien taustallaollutta politiikkaa ja eri ryhmien, erityisesti RPF:n, valtapyrkimyksiä. Strizekin näkemys siitä, etteimaassa voida katsoa olleen joukkotuhonta perustuu ennen kaikkea siihen aiemmin mainittuunseikkaan, ettei tutsien surmien taustalla ollut todistettu olleen etukäteissuunnitelmaa.Käräjäoikeus toteaa, että muutamaa todistajaa lukuunottamatta kaikki oikeudenkäynnissä kuulleetsilminnäkijätodistajat ovat kertoneet tutseihin kohdistuneista hyökkäyksistä. Todistajakertomustenmukaan hutut ja tutsit olivat ennen vuoden 1994 tapahtumia eläneet Nyakizussa rauhassa keskenään,eikä etnisyydellä ollut ollut mitään merkitystä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. PresidenttiHabyarimanan lentokoneen alasampumisen jälkeen tilanne oli kuitenkin muuttunut. Hututolivat alkaneet tappaa naapureinaan olleita tutseja, eivätkä tapot olleet kohdistuneet pelkästäänmiehiin vaan myös naiset ja lapset oli systemaattisesti etsitty piiloistaan ja tapettu. Todistajienmukaan ihmisiä oli tapettu nimenomaan siksi, että he olivat olleet tutseja.Muutama todistaja on kertonut, että väkivaltaisuudet olivat olleet taistelutoimia hutujen ja tutsienvälillä ja että hyökkäyksiä tehtiin yhtä lailla hutuja kuin tutseja vastaan. Nämä kertomukset ovatkuitenkin olleet epämääräisiä, eikä käräjäoikeus pidä kertomuksia uskottavina ottaen huomioontutsiuhrien moninkertaisen määrän hutuihin verrattuna, etenkin Nyakizussa.Myös ICTR:ssä on monia kertoja käsitelty sitä, millä tavalla Ruandan vuoden 1994 tapahtumiapitäisi historiallisesti ja oikeudellisesti arvioida. Valitustuomioistuimen määräyksestä ensimmäisenasteen tuomioistuin (Trial Chamber III) on ottanut nimenomaisesti kantaa kysymykseen11.12.2006 antamassaan tuomiossa No ICTR-98-44-T. Tuomion mukaan:"- Seuraava asiantila vallitsi Ruandassa 6.4.1994 ja 17.7.1994 välisenä aikana: Ruandassa olikautta koko maan laajalle levinneitä tai järjestelmällisiä hyökkäyksiä sellaista siviiliväestöä kohtaan,joka tunnistettiin etnisesti tutseiksi. Näiden hyökkäysten aikana jotkut Ruandan kansalaisettappoivat tai aiheuttivat vakavaa ruumiillista tai henkistä haittaa henkilöille, joiden havaittiin olevantutseja. Hyökkäysten seurauksena suuri joukko etniseltä taustaltaan tutseja olevia henkilöitäkuoli.- Tammikuun 1. päivän 1994 ja heinäkuun 17 päivän 1994 välisenä aikana Ruandassa oli kansallinenaseellinen konflikti.- Huhtikuun 6. päivän 1994 ja heinäkuun 17 päivän 1994 välisenä aikana Ruandassa oli tutsien etnisenryhmän joukkotuhonta. "Oikeudenkäynnissä esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus pitää kiistattomana, että Ruandassaon syytteessä kerrottuna ajankohtana tapahtunut tutseihin etnisenä ryhmänä kohdistunut joukkotuhonta.ICTR:n edellä mainittu tuomio tukee käräjäoikeuden johtopäätöstä. Vastaaja Bazarambansyytteessä väitetty menettely on tapahtunut tässä kontekstissa. Käräjäoikeus painottaa kuitenkin,että tuomionharkinnassa ei loppujen lopuksi ole kysymys siitä, miten Ruandan tapahtumia vuonna1994 tulisi kokonaisuudessaan arvioida vaan tuomio perustuu siihen, onko Bazaramban katsottavaasiassa vastaanotetun näytön perusteella syyllistyneen niihin yksittäisiin tekoihin, joista syyttäjäon vaatinut hänelle rangaistusta. Tekoja arvioitaessa on luonnollisesti muistettava syytteenäolevan teon rikostunnusmerkistö, joka edellyttää vastaajalta nimenomaista tarkoitusta hävittää tutsitetnisenä ryhmänä osittain tai kokonaan Ruandasta.31
- Page 1 and 2: 1SISÄLLYSLUETTELOLYHENTEET JA SELI
- Page 3 and 4: 3LYHENTEET JA SELITYKSETDRC The Dem
- Page 5 and 6: 5ISYYTESyyttäjät ovat vaatineet v
- Page 7 and 8: tusvaltaisena henkilönä Bazaramba
- Page 9 and 10: 93.2.2.4 Nyakizu-vuori ja sen ympä
- Page 11 and 12: Bazaramba on hänelle edellä kohda
- Page 13 and 14: Jean Baptiste Gasanan pois asemasta
- Page 15 and 16: wan kirje prefektuuriin Karamba-lei
- Page 17 and 18: ympärillä eli hänen sukunsa. Syy
- Page 19 and 20: saapuneet naiset ryhtyivät yhdest
- Page 21 and 22: 21Kirjalliset todisteetSyyttäjä:1
- Page 23 and 24: - Esitutkintapöytäkirjaan merkitt
- Page 25 and 26: Ennen siirtomaa-aikaa hutujen ja tu
- Page 27 and 28: 27Rangaistussäännöksen esitöiss
- Page 29: kotuhonnan suunnittelun saattoi yli
- Page 33 and 34: Ylemmän tason gacaca-oikeudessa (G
- Page 35 and 36: 35tekemikseen väitetyistä teoista
- Page 37 and 38: pastorina toimineen Eleazar Ziheram
- Page 39 and 40: 39Ruzigamanzi, TheonesteKambanda,Vi
- Page 41 and 42: oli tehnyt vasta vuonna 1999 Karuba
- Page 43 and 44: kuitenkaan ollut pakottanut häntä
- Page 45 and 46: koskevia kysymyksiä tai muutakaan
- Page 47 and 48: Epäasiallisissa olosuhteissa annet
- Page 49 and 50: kehittänyt itsenäisesti kaunaa ad
- Page 51 and 52: 51Appoloni Gatera, Joseph Rutayisir
- Page 53 and 54: aptistikirkko UEBR:n tiloihin. He o
- Page 55 and 56: vihollisiaan. Myös kunnanjohtaja N
- Page 57 and 58: 57Bazaramban perhe ja todistaja oli
- Page 59 and 60: 59olivat tulleet valtaan pari vuott
- Page 61 and 62: 61Toimintaa tiesulkujen ja yöparti
- Page 63 and 64: asunut aseistettu reserviläinen. B
- Page 65 and 66: He olivat sanoneet, että myöhemmi
- Page 67 and 68: 677.3 Surmateot (syytteen kohta 3.2
- Page 69 and 70: Kyseiset burundilaiset todistajat o
- Page 71 and 72: tiin kuuluneita hutuja vastaan. Baz
- Page 73 and 74: Emmanuel oli kiistänyt olleensa tu
- Page 75 and 76: oli kuulunut, oli tappanut nämä n
- Page 77 and 78: o, Mbanda ja Bazaramba olivat sanon
- Page 79 and 80: makokonaisuudesta omakohtaisia ensi
- Page 81 and 82:
oli ollut silloin vielä torilla. T
- Page 83 and 84:
Kukaan ei ollut tiennyt, mitä olis
- Page 85 and 86:
Valens Murindangabo on kertonut Baz
- Page 87 and 88:
miset olivat tunnustaneet tekojaan.
- Page 89 and 90:
ajankohtana, jolloin joukkotuhonnan
- Page 91 and 92:
917.3.2.6 Syytteen kohta B (iii)Syy
- Page 93 and 94:
den talot oli pitänyt polttaa, kos
- Page 95 and 96:
957.3.3 Cyahindan kirkko ja sen ymp
- Page 97 and 98:
97Syyttäjän todistaja Bertin Nduw
- Page 99 and 100:
antaa suurta merkitystä koskien t
- Page 101 and 102:
101Syyttäjän todistaja Timothy Lo
- Page 103 and 104:
103Syyttäjän todistaja Apollinair
- Page 105 and 106:
joutuneet perääntymään. Todista
- Page 107 and 108:
taisteltu monena päivänä, mutta
- Page 109 and 110:
lähestyä monelta eri suunnalta. T
- Page 111 and 112:
nan, tämän tutsivaimon Dinan ja A
- Page 113:
113