1 SISÄLLYSLUETTELO LYHENTEET JA SELITYKSET ...

oli tehnyt vasta vuonna 1999 Karubandan vankilassa. Musanan mukaan hän ei ollut antanut mitääntietoja Bazarambasta vuonna 1996 Nyakizun putkassa, koska Musana oli luullut että Bazarambaoli lähtenyt maasta pysyvästi. Häneltä ei myöskään ollut kysytty mitään Bazarambaan liittyvää.Musana oli kertonut Bazarambasta vasta Karubandan vankilassa vuonna 1999, kun hän olivapaampi kertomaan tapahtumista ja muista henkilöistä. Karubandassa vankeja ei ollut pahoinpidelty.Musana ei kertonut Bazarambaa koskevia asioita pahoinpitelyn seurauksena.Francois Mushimiyamana on kertonut, ettei häntä ei oltu pahoinpidelty Nyakizun putkassa. Sensijaan häntä oli pahoinpidelty 22.5.1997, kun hän oli ollut matkalla putkaan. Pahoinpitelijät olivatolleet ulkopuolisia henkilöitä, mm. sotilaita, ei niitä jotka veivät häntä putkaan. Mushimiyamanaoli tunnustanut syyllisyytensä jo tätä aiemmin pidättämisen yhteydessä. Mushimiyamanan käsityksenmukaan häntä oli pahoinpidelty rangaistuksena niistä rikoksista, jotka hän oli tehnyt ja tunnustanut.Mushimiyamana oli 22.5.1997 kertonut ensimmäisen kerran siitä, mitä Bazaramba oli tehnyt.Mushimiyamanaa ei ollut painostettu kertomaan Bazarambasta. Näin ei ollut myöskään tapahtunutvuonna 2006 Ruandan syyttäjäviranomaiselle tai vuonna 2007 Suomen poliisin kuulustelujen yhteydessä.Mushimiyamana on toisaalta myös todennut kertoneensa Bazarambasta 22.5.1997 samassayhteydessä, kun häntä oli pahoinpidelty.Apollinaire Ndabamenye oli ollut maanpaossa Burundissa, josta hän oli palannut takaisin Ruandaanvuonna 1997. Ndabamenye oli ollut vankilassa nuoren pojan surman takia. Ndabamenye olivangittu marraskuussa 2006 ja hänet oli vapautettu lokakuussa 2007. Häntä oli vankilassa kohdeltukuten muitakin; Ndabamenyelle oli annettu maissia ja muuta ruokaa. Vapauduttuaan Ndabamenyeoli lähetetty tekemään yhdyskuntapalvelua. Ndabamenyen mukaan hän oli kertonut Bazarambanosuudesta ensimmäisen kerran silloin, kun maanlaajuisesti oli alettu keräämään tietoja gacaca-oikeudenkäyntejävarten. Ndabamenyen muistin mukaan se oli ollut vuonna 2004. Ndabamenyenmukaan kukaan ei koskaan ollut painostanut häntä kertomaan näitä asioita. Hän oli jopaollut tiedonkeruun aikana sihteerinä kotikylässään. Myöskään Suomen poliisi ei ollut painostanuthäntä. Ndabamenyen mukaan hänelle ei ollut kerrottu syytä sille, miksi oli kestänyt niin kauanennen kuin hänet oli vangittu ja hänen asiansa oli käsitelty. Ndabameye oli halunnut tunnustaa tekonsa.Ndabamenyen mukaan hänen ongelmansa oli ollut, että hän oli ottanut Baryangan talostalöydetyn ja surmatun pojan (tuomion kohta 7.3.2.4) lisäksi yhden toisen pojan mukaansa paettuaanmaasta. Poika oli surmattu tappajien toimesta ja todistajaa oli syytetty tämän pojan tappamisesta.Ndabamenye oli kertonut tästä tapahtumasta, kun hän oli tunnustanut tekonsa. Pojan kylässäasuneet ihmiset olivat pitäneet todistajaa osallisena pojan kuolemaan, koska poika oli kuollutsen jälkeen, kun Ndabamenye oli ottanut hänet mukaansa. Ndabamenye ei kuitenkaan pitänyt itseäänsyyllisenä tähän tappoon. Lopulta Ndabamenye oli saanut 27 vuoden rangaistuksen kyseisenpojan ja Baryangan talosta löydetyn pojan tappamisesta. Vuonna 2007 tuomiota oli alennettu10 vuodella. Lopulta hän oli ollut vankilassa 11 kuukautta. Hän oli ollut vankilassa vielä kun Suomenpoliisi kuulusteli häntä. Sen jälkeen hän on suorittanut yhdyskuntapalvelua.Bertin Nduwayezun mukaan hän oli tappanut yhden ihmisen Nyakizun metsässä. Hän oli myösollut mukana muissa hyökkäyksissä, joissa oli tapettu ihmisiä. Nduwayezu oli ollut vankilassa näidentapahtuminen vuoksi. Hänet oli vangittu 26.10.1994 ja vapautettu 18.12.2008. Nduwayezu oliollut Karubandan vankilassa Butaressa. Vankilassa ei ollut ollut ongelmia. Siellä oli saanut syödäkseen,ja jos oli ollut sairaana oli saanut hoitoa. Toki kysymys oli ollut vankilasta, mikä oli tarkoittanut,ettei sieltä ollut voinut poistua. Nduwayezu on kertonut antaneensa Bazaramban ilmi jovuonna 1994, kun Nduwayezu oli vangittu. Ruandan syyttäjäviranomainen oli kuulustellut häntäBazarambaan liittyvistä asioista vuonna 2007. Nduwayezun mukaan häntä ei kuitenkaan ollut painostettupuhumaan mitään Bazarambasta. Nduwayezu oli samalla kertaa kertonut myös niistäteoista, jotka kunnanjohtaja Ladislas Ntaganzwa oli tehnyt. Nduwayezu ei myöskään koskaan ollutpainostettu tai pakotettu kertomaan Bazarambasta Suomen poliisille tai oikeudelle.41