Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

Kuva 1. Vuosilustojen paksuudet mitattiinDigitalpositiometer -lustomikroskoopilla millimetrinsadasosan tarkkuudella. Kuvassa mitattavananäyte FIO3910 (KM 29764:306). (Kuva:Museovirasto/Tiina Kinnunen 2006)ja koon perusteella dendrokronologiankannalta potentiaalisimpiin löytöihin. Tutkimukseenvalittiin kaksikymmentä puulöytöä.Valinnassa arvioitiin puuaineksenlustorakenteen- ja alkuperäisen kuorenalaisenpinnan säilyneisyyden taso ja huomioitiinmahdolliset puun kasvuhäiriöt.(Zetterberg & Kinnunen 2007: 3; Kinnunen2007: 37–39). Puulaji oli tärkeä kriteeri tutkimusaineistonvalinnassa, koska dendrokronologisessaajoittamisessa puunäytteenlustosarjaa verrataan puulajikohtaiseenkronologiaan (Baillie 1995: 20). Suomenvertailuaineistoista vain mäntykronologiaulottuu kivikaudelle saakka. Lapin pitkänmasterkronologian ajallinen ulottuvuus onyli seitsemäntuhatta vuotta (mm. Eronen etal. 2002: 673; Zetterberg 1999b).Näytteenottoon haettiin tutkimuslupaMuseovirastolta ja valituista puistasahattiin 10–20 cm pituiset näytepalat.Näytteenotto pyrittiin suorittamaan mahdollisimmanvähin vaurioin (Zetterberg& Kinnunen 2007: 3). Kairausnäytteidenottaminen aineistosta olisi ollut mahdotontapuumateriaalin luonteen vuoksi. Näytteenottotehtiin vuosia kaivausten päättymisenjälkeen ja suurin osa Purkajasuonpuulöydöistä oli jo konservoitu. Arkeologisetpuulöydöt sopivat vain harvoin kairausnäytteenottoon,sillä puuaines on lähesaina osittain lahotessaan pehmennyt siten,että ehjää kairauslastua ei voida saada. Erityisestipuukappaleen pintaosa on yleensähyvin pehmeäksi lahonnut ja deformoituumittauskelvottomaksi viimeistään kairattaessa.Jos pintaosastakin saataisiin puunviimeiset vuosilustot talteen, saataisiin sitäkautta myös tarkempi ajoitustulos. Poikkileikkauskappaleissahyvinkin pitkällelahonnut puuaines voidaan saada säilymäänehjänä asiantuntevalla ja huolellisellanäytteenotolla. Arkeologiselta kaivauspaikaltalöytynyt puu, josta halutaan tehdädendrokronologinen ajoitus, tulisi suojatakuivumiselta ja mekaaniselta vahingoittumiselta,jotta voidaan välttyä puusolukondeformoitumiselta ja sitä kautta lustorakenteenhäiriintymiseltä. Yleisesti ottaenlustoanalyysi voidaan tehdä huomattavastilahonneemmasta puuaineksesta kuin tavallisestiluullaan (Zetterberg 2008: 270–271).Myös hiiltyneessä puussa lustorakenne onuseimmiten erittäin hyvin säilynyt mahdollistaendendrokronologisen tutkimuksenja vuodentarkat absoluuttiset ajoitukset(esim. Zetterberg 2005 ja 2006).Purkajasuon näytteet tutkittiin Joensuunyliopiston Dendrokronologian laboratoriossasyksyn 2006 ja kevään 2007välisenä aikana. Mikroskooppisten puulajianalyysienjälkeen tutkimusaineisto rajautuikahteentoista mäntypuiseen löytöön.Kahdeksan esitutkimuksissa valittua puutaosoittautui tarkemmissa puulajianalyyseissalehtipuiksi ja nämä suljettiin ajoitustutkimuksenulkopuolelle, koska suomalaisestalehtipuumateriaalista ei ole olemassa riittävänpitkää vertailusarjaa. Mäntypuunäytteidenpoikkileikkauspintaan preparoitiin13