Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

ongelmallista. Sitä demonstroidakseni otanesille suhtautumisemme koiriin. Me länsimaisenkulttuuripiirin ihmiset emme syökoiria. Koirat ovat kumppaneitamme, jokokorvaamattomia apureita metsästyksessätai rakkaita perheenjäseniä ja seuralaisiakodeissamme. Puhtaasti taloudellisesti ajatellenon kuitenkin typerää olla syömättäkoiria, sillä niitä on runsaasti ympärillämmeja niiden lihasta saisi mainiosti proteiinia.Turkkikin voitaisiin käyttää hyödyksi.On kuitenkin selvää, että emme toimi näin,sillä koiralla on kulttuurissamme erityinenasema. Sen sijaan eräissä Aasian kolkissakoiranlihan syöminen on tavallista ja hyväksyttävää,ja se tarjoaakin meille länsimaisilleihmisille oivallista materiaalia kauhunsekaistenravintolavitsien kertomiseen.Sen sijaan lehmien syöminen tuottaa harvoillelänsimaalaisille kummempaa päänvaivaatai tunnontuskaa.Tämä varsin yksinkertainen esimerkkiosoittaa, että omakin suhtautumisemmeeri eläimiin riippuu suurelta osin kulttuurisistakäsityksistä eivätkä yksinomaanrationaaliset taloudelliset intressit ohjaakäyttäytymistämme. Eri eläimet käsitetäänerilaisiksi olennoiksi, joilla voi olla ihmisenkanssa merkityksellisiä ja vuorovaikutteisiakinsuhteita, ja se myös heijastuu tapaan,jolla näitä eläimiä kohdellaan. Tuntuu siishyvin kummalliselta olettaa, että menneisyydessäihmiset olisivat suhtautuneeteläimiin puhtaan rationaalisesti ja taloudellisesti.Toisaalta heidän käsityksensä eläimistäovat voineet olla erilaisia kuin meilläja eri eläimet ovat esimerkiksi voineet ollajollakin tavalla erityisessä asemassa, jotenemme voi myöskään projisoida kritiikittäesimerkiksi koiran erityisasemaan menneisyyteen.Miten eläinluuaineistoja sitten pitäisitutkia? Mielestäni eläiosteologista tutkimustatehtäessä olisi ensiarvoisen tärkeäämiettiä sitä, mihin menneisyyden ihmistenkulttuuria ja yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiinhalutaan vastauksia sen sijaan ettälähdettäisiin liikkeelle siitä, että joitakinanalyyseja on mahdollista tai tapana tehdä.On tietenkin ensiarvoisen tärkeää, ettäeläinosteologiassa käytetään ajanmukaisiametodeja, metodiikkaa kehitetään ja myöstalouteen ja elinkeinoihin liittyviin kysymyksiinvoidaan vastata. Tutkimuksen eitulisi jäädä sille tasolle vaan pyrkiä liittymäänmuuhun arkeologiseen keskusteluunja menneisyyden tutkimukseen. Eläinosteologistatutkimusta tehtäessä ja silloinkun eläinosteologisia raportteja käytetäänarkeologisen aineiston tulkinnan tukenatai osana tulisi muistaa se, että eläin ja eläimeenliittyvät käsitykset, mielikuvat, uskomuksetja tabut ovat monimutkaisia ja kulttuurikohtaisia,ja näiden käsitysten tulisinousta entistä selvemmin tutkimuksen keskiöön.Ihmisten suhtautuminen eläimiin jase miten eläimet ovat liittyneet ihmisten arkisiinaskareisiin, jokapäiväiseen elämään,sosiaalisiin suhteisiin ja maailmankuvaanovat tutkimuskysymyksiä, joihin eläinosteologisellatutkimuksella voidaan vastataja jotka antavat uutta näkökulmaa arkeologiseentutkimukseen.KirjallisuuttaArmstrong Oma, Kristin 2007: Human-Animal Relationships. Mutual Becomingsin Scandinavian and Sicilian Households900–500 BC. Unipub, Oslo.Brightman, Robert A. 1993: Grateful Prey.Rock Cree Human-Animal Relationships.University of California Press, Berkeley.Marciniak, Arkadiusz 2005: Placing Animalsin the Neolithic. Social Zooarchaeology ofPrehistoric Farming Communities. UCLPress, London.Whittle, Alasdair 2003: The Archaeology ofPeople. Dimensions of Neolithic Life. Routledge,London.FM Anna-Kaisa Puputti on Oulunyliopiston jatko-opiskelija, joka on erikoistunuteläinosteologiaan.anna-kaisa.puputti@oulu.fi38