Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

Kuva 2. Hyväkuntoisen näytepuun FIO3901 (KM 31836:54) neljäpreparoitua mittauslinjaa. (Kuva: Museovirasto/Tiina Kinnunen 2007)kahdesta neljään puun ytimestä pintaanulottuvaa mittauslinjaa, joilta vuosilustojenpaksuudet mitattiin Digitalpositiometer-lustomikroskoopilla millimetrin sadasosantarkkuudella (kuvat 1 ja 2) (Zetterberg& Kinnunen 2007: 3).Aineiston tutkimiseen käytettiinCATRAS-tietokoneohjelman versiota 4.36.Lustomittausten tuloksena syntyy numeroaineistoa,josta tietokoneohjelma laskeelustosarjoille tilastotieteellisiä arvoja (Baillie1995:20). CATRAS käyttää korrelaatiokertoimeen(r) perustuvaa aikasarjojentäsmäystä. Ohjelman avulla ajoitettavallenäytteelle löydetään lähimmät täsmäyksetvertailukronologiasta (Aniol 1983: 46–49).Tilastotieteellinen vertailu perustuu kahdensarjan samansuuntaisuuden ja merkkivuosienprosenttiosuuksien korrelaatiokertoimeen.Sarjojen korrelaatiokertoimetilmaistaan t-arvoina ja merkittävyystasoina(95 %, 99 % ja 99,9 %) (Aniol 1983: 49;Aniol & Schmidt 1982: 30–31; Baillie &Pilcher 1973: 7; Eckstein 1969). Ohjelmanehdottamat asemat varmistetaan aina vuosilustojenpaksuuksia esittävistä graafisistakuvaajista. Kuvaajien tarkastelu on välttämättömässäasemassa, koska erilaiset kasvuhäiriötvoivat vaikuttaa hyvinkin paljonsaatuihin tilastollisiin testituloksiin (Baillie1982: 84–85). Onnistuneessa ajoituksessavertailukronologiasta löytyy kohta, jossasarjojen kuvaajien vaihtelut ovat samansuuntaisiapidemmällä aikavälillä (Baillie1995: 20–21).Ajoituskokeilun tuloksetJokaisen puunäytteen eri mittauslinjojen tuloksetyhdistettiin tietokoneohjelman avullayhdeksi keskiarvosarjaksi, joka kuvaapuun kasvua eri vuosina. Keskiarvosarjatolivat suhteellisen lyhyitä: pituudet vaihtelivat34–79 vuosiluston välillä (taulukko1). Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että viisikymmentävuosilustoa on minimimäärä14