Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

uskontojen, yhteiskuntamuotojen ja maailmankuvienmaailmaan voitaisiin luodajotain järjestystä, rajauksia ja ryhmiä. Ei siisole olemassa mitään kansaa, joka harjoittaisipuhdasta shamanismia, animismia taitotemismia tai ”uskoisi” niihin – mutta siitähuolimatta ismien tehtävänä voi (ainakinarkeologiassa) pitää nimenomaan joko/tai-tyyppisten jakojen luomista aineistoon.Yritän alla selittää miksi.Koska ismit eivät tarkkaan ottaen oletodellisia, seuraa siitä se, että kaikkien edellämainittujen termien määrittely on tavattomanvaikeaa. Koska esimerkiksi mitäänempiirisesti todettavaa totemismia ei oleolemassa muuten kuin tutkijoiden mielikuvituksessa,tulisi totemismista puhuttaessaaina mainita, kenen tutkijan tarkoittamassamielessä ”totemismista” puhutaan. Muussatapauksessa syyllistymme totemisminreifioimiseen. Sama vaatimus koskee muidenvastaavien termien käyttöä.Termien soveltamista vaikeuttaaedelleen se, että jokaisen ismin taakkanaon pitkä ja ongelmallinen tutkimushistoria,joka heijastaa termit kehittäneidenlänsimaisten tutkijoiden ennakkoluuloja jaetnosentrisiä tapoja luokitella ilmiöitä. Totemismi,shamanismi, animismi, magia jahedelmällisyyskultti ovat osa 1800-luvunvertailevan antropologisen tutkimuksenhankalaa perintöä. Ne liittyvät darwinisminvarhaisvaiheen heijastuksiin ihmistieteissä– suuriin, yhteiskunnan ja uskonnon’syntyä’ ja evoluutiota koskeviin teorioihin– ja etenkin sellaisiin nimiin kuten EdwardBurnett Tylor (1832–1917), Émile Durkheim(1858–1917) ja James Frazer (1854–1941).Tylor, Durkheim ja Frazer ovat antropologian,sosiologian ja uskontotieteen klassikkoja,joiden luomalla terminologiallaon tiettyä käyttöä vielä nykyäänkin, muttavoidakseen soveltaa niitä oikein, 2000-luvuntutkijan täytyy tuntea myös termienmyöhempi historia ja tiedostaa niihin liittyvätongelmat.Koska kaikki nämä ismit ovat varsinhämmentäviä – itsellenikin – on ehkähyödyllistä lyhyesti kerrata, mistä niissäoikein on kyse. Toivottavasti seuraava ismienlyhyt oppimäärä ei tunnu koulumestarimaiselta.Sitä ei ole tarkoitettu kurinpalautukseksitai saarnaksi vaan keskusteluaselkeyttäväksi katsaukseksi, josta lähdeviitteineenon toivottavasti jotain hyötyämuille, samantapaisten ongelmien kanssapainiville arkeologeille.TotemismiSana ”toteemi” periytyy Pohjois-AmerikanOjibwa-intiaanien sanasta ototeman, mikäviittaa jonkin klaanin jäsenyyteen (Harvey2005: 165). Klaanilla tarkoitetaan sosiaalistaryhmää tai kategoriaa, johon kuuluvatkatsovat polveutuvansa yhteisestä esi-isästätai -äidistä, mutta eivät tunne tarkkojasukulaisuussuhteitaan tähän. Klaaniinkuuluu yleensä useita linjasukuja, joissasukulaisuus johdetaan joko pelkästään toisenvanhemman linjaa pitkin tai joissa yhdistelläänisän- ja äidinpuoleista johtoa eritavoin. Bilateraalinen eli kaksilinjainen sukujohtoei kuitenkaan voi olla totemistinen,sillä se ei voi laskea polveutuvansa yhdestäyhteisestä esi-isästä tai -olennosta. Se seikkaasettaa tiettyjä rajoituksia totemisminesiintymiselle.Vaikka sana ”toteemi” esiintyi kirjallisuudessajo varhain, sillä tarkoitettiinaluksi lähinnä materiaalisia esineitä, kutentoteemipaaluja. Abstraktina käsitteenä totemismiesiintyy muun muassa John FergusonMcLennanilla (1827–81), Lewis HenryMorganilla (1818–81), E. B. Tylorilla ja JamesFrazerilla, mutta sen tieteellinen määritelmäjuontuu ennen muuta sosiologianisänä tunnetun ranskalaisen Émile Durkheiminteoksesta Les Formes èlementaires dela Vie Religieuse (käännetty suomeksi nimelläUskontoelämän alkeismuodot; Durkheim1980[1912]). Durkheimille toteemit olivateläimiä, kasveja tai luonnonilmiöitä, joillamielletään olevan erityinen, mystinen yhteystiettyihin sosiaalisiin ryhmiin. Niidenavulla ihmiset luovat ryhmäsolidaarisuuttaja moraalisääntöjä. Toteemit toimivat ryhmänjäsenyyden merkkeinä ja ilmentävätsen kollektiivista tietoisuutta, eräänlaista44