<strong>Muinaistutkija</strong> 1/2009Maakrapu merikeskuksessa − vasta-avatun Vellamon taustaaja tunnelmiaMervi SuhonenHyökyaaltoja tiedon valtamerelläMerikeskus Vellamo nostattaa hyökyaaltojakävijän maailmankuvaan. Aallonharjanmuotoisena sananmukaisesti vesirajastakohoava rakennus ei toivottavasti enäätuo mieleen tsunamia, vaikka tuo traaginenmaininki oli juuri loiskahtanut osaksisuomalaistenkin historiaa, kun Kotkaanpitkään haaveillun meri- ja paikallishistoriankeskuksen arkkitehtikilpailun voittajaksijulistettiin ehdotus nimeltä Hyöky.Nyt, kun arkkitehtitoimisto Lahdelma &Mahlamäen teos on valmiina, siitä on tullutVellamon näyttävä ja palkittu julkisivu. Rakennuson Kotkan kaupungin omaisuuttaja muut ovat siinä vuokralla.Tiedon valtamerillä ihminen on tuulten javirtojen vietävänä, jos navigointitaidot pääsevätruostumaan. Vellamo tarjoaa suunnistusvälineitäja reittiehdotuksia. Muttavalmismatkat tiedon lähteille eivät tietotulva-aikakaudenmuseopedagogiikkaanenää kuulu. Jo nettisivujensa avaussivullamuseokeskus kehottaa jokaista kävijäämuotoilemaan itse oma käsityksensä todellisuudesta(www.merikeskusvellamo.fi).Vellamo on merenkulun tietokeskus,joka on ankkuroitu lujasti Kymenlaaksonrantaan. Talossa on kaksi pysyvää näyttelyä:<strong>Suomen</strong> merimuseon (SMM) ja Kymenlaaksonmuseon (KyM) päänäyttelyt.Itsenäisenä osana Kymenlaakson museonpäänäyttelyä on lisäksi merivartiomuseo.Saman katon alla yleisöä palvelee myösTietokeskus Vellamo. Yleisöltä suljetuissatiloissa ovat SMM:n ja KyM:n työhuoneet,arkistot ja verstaat sekä SMM:n varasto- jakonservointitiloja.Minä autoilin Kotkaan pikkujouluna2008. Vellamon avajaisista oli silloinkulunut neljä kuukautta, ja edelläni oli lippukassalleehtinyt jo 70 000 kävijää. Olinmuseokeskuksessa maakrapu ja muukalainen,ilman henkilökohtaisia kytköksiämerenkulun historiaan tai Kymenlaakson(esi)historiaan. Ammattivastuusta vapaanaristeileväksi museovieraaksi en pystynytheittäytymään, sillä kiikaroin tähän <strong>Muinaistutkija</strong>-juttuunhyödyllisiä huomioita.Enpä kyllä muutenkaan olisi voinut arkeologinpiilolasejani riisua.Ensielämyksen jälkeen tutustuinmyös Vellamon suunnitteluvaiheisiin. Kiitänsuullisista ja sähköpostihaastatteluistaerittäin lämpimästi SMM:n Ismo Malista jaErik Tirkkosta sekä KyM:n henkilökuntaa:Marita Kykyriä, Maarit Laitalaa, Miia-LeenaTiiliä, Vesa Alénia, Jaana Juvosta ja ElviIkosta. Loppuvaiheessa jutusta piti vieläsaksia pois maakravun kirjoittamia virheitä,joiden oikaisemisesta kiitän SMM:n museonjohtajaLeena Hailaa ja tiedottaja OutiKivimäkeä sekä Marja Puukkaa.Vaikka uusien näyttelyiden rakentaminenon ollut molemmille museoillemyrskyinen matka, eivät miehistöt ole siitäuupuneet. Päinvastoin, taas lastataan uusiavisioita, ja niistä Vellamon purjeisiin puhalletaanlisää tuulta.Monta matkaa yhdellä lipullaVellamossa museoiden yhteispääsylippu,joka aikuisilta maksaa 8 euroa, avaa kaikkiovet. Tietokeskukseen pääsymaksua ei tie-2
tenkään ole lainkaan.Museoiden navigointioppaaksi ojennetaankäsivihkonen, ja sitä tarvitaankin.Merikeskusrakennuksen erikoiseen pohjakaavaanmahtuu yli neljätuhatta näyttelyneliötä.Pysyvissä näyttelyissä on yli 20teemakokonaisuutta. Museologi(stiik)anilmastonmuutokseen on suhtauduttu vakavasti:perinteisiä valmiiksi viitoitettujakronologisia aikamatkoja ole tarjolla enäälainkaan. Eriaiheisilla osioilla on kyllä oppaassajärjestysnumerot, mutta sekään eisanele vain yhtä oikeaa etenemisjärjestystä.Itse ajattelin naiivisti, että merikeskuksessakatson totta kai meriarkeologisialöytöjä, merimiesarkkuja ja öljyvärimaalauksiayksinäisiltä majakkasaarilta.Suunnistin siis ensin Merimuseoon, kohtiPohjantähteä ja Etelän ristiä. Kymenlaaksonmuseon Virtaa-näyttelyn vietäväksiheittäydyn vasta iltapäivällä. Näin eteneetämä matkaselostuskin, jossa kierroksenialkupuoli saa enemmän huomiota kuin vähintäänyhtä kiinnostava loppumatka, Vellamonminulle vielä tuntemattomista osistapuhumattakaan.Historiaa ei ole Vellamossa pujotettupienoismalleina pulloihin ja korkit kiinni.Steriilin katselukierroksen sijaan kävijä joutuuajatusmyrskystä toiseen. ”Matkustaminen”kuulostaa pallomeriviikonlopultaItämerellä, mutta Ameriikan-siirtolaistenmerimatka olikin pallottelua Kohtalonkanssa. Kymenlaakson museo johdattelee”Ikuisen nuoruuden lähteille” …Pikapiipahduskin merikeskuksessavenyy huomaamatta monituntiseksi. Virkistäytymislaiturion samassa talossa: kahvila-ravintolaLaakongista avautuu jopamerinäköala. Siitä kannattaa myös nauttia,sillä vaikka Hyöky on ulospäin valoisa jajopa itse valaisee satama-aluetta yön pimeydessä,ei sisältä näyttelytiloista ole ulkoilmaanpienintäkään valoaukkoa. Sisätilojenarkkitehtuuri on kyllä avara, mutta olosuhteetsopivat ennen kaikkea vanhoille esineille,jollaisille raikas ilma ja aurinko ovatmyrkkyä.Matka maailman ympäri kysyy voimiaja minun Vellamo-kartalleni jäi vielävalkoisia alueita. Olen siis toiveasiakas:tänne on tultava toistekin!Pohjantähti ja Etelän ristiVellamossa pääsee meritunnelmaan jo ennenlippukassaa. Sisääntuloaulasta avautuunäkymä venehalliin, ja siellähän kiitääSydneyn olympialaisten kultamitalivene!Merimuseon päänäyttelyssä voilähteä <strong>seura</strong>amaan reittiä, joka on lattiassaräikeänvihreällä teipillä, kuten keskussairaaloissaon tapana. Mutta kierrokselta voipoiketakin, pysähtyä yhden kokonaisuudenkohdalle ja ohittaa toisen kokonaan,eikä kokonaiskuva siitä kärsi. Puomeja eiole, ja monessa kohdassa jää itse asiassahimmeäksi, mihin pääteemaan kukin esineliittyy. Assosiaatioista ei silti tule toivotontaristiaallokkoa, sillä suurin osa vitriinikokonaisuuksistaon sinänsä selkeitä ja helpostiomaksuttavia. Esineet ovat sopivasti silmänkorkeudella, lapsillekin.Vitriinitekstien äärellä aikuinenkinon lapsen tasolla, ja se on museoidenikuinen tuskanaihe. SMM:n päänäyttelynkäsikirjoitus on kuulemma yli sadan sivunmittainen dokumentti asianmukaisine lähdeviitteineen.Se antaa oppaille kullanarvoistaosviittaa lisätiedon hakuun, muttayleisölle moista nivaskaa ei toki tyrkytetä.Näyttelyn tekstit ovat päinvastoin todellalyhyitä. Kuivan ja näännyttävän lukemisensijaan kävijä jääkin tiedonjanoiseksi!Koska jäsennystä ei ole sidottu senenempää aikajanaan kuin minkään merenmerikorttiinkaan, pää menee helposti pyörälle.Lähiaikoina näyttelyyn pystytetäänkin”kronologiapöytä”, jonka ääressä voikierroksen aluksi orientoitua merenkulunhistoriaan myös tavanomaisella aikajanalla,vuosilukuja <strong>seura</strong>ten. Vastaavasti näyttelyvitriineihintulee värisymboleja, jotkavinkkaavat, millä ajan jaksolla milloinkinliikutaan.Muutakin helpotusta tiedonhimoonon luvassa. Esimerkiksi multimedioita onvielä niukasti, mutta uusia on tekeillä. Lisäksivitriinien viereen on esimerkiksi varattupaikkoja tietokorteille, joissa voi olla3