si käytetty ensisijaisesti villantuotantoon.Aineistossa on kolme alaleukaa, jotka hampaidenpuhkeamisen perusteella kuuluivatyli 21 kuukauden ikäisille yksilöille. Kahdestaoli mahdollista määrittää ikä edelleenhampaiden kulumisen perusteella. M.W.S.-arvot (mandibular wear stage) ovat 48 ja 50pistettä. Arvot ovat huomattavasti korkeampiaverrattuna sekä Pikisaaren (Puputti2007: 15) että Tornion (Puputti 2005a: 45)aineistojen lampaan tai vuohen luiden vastaaviinarvoihin, jotka ovat 7–41 pistettä.Vretemarkin (1997: 88) mukaan keskiaikaisessaRuotsissa lampailla 46 pistettä ylittävätM.W.S. -arvot vastaavat yli kuudenvuoden ikää, jolloin Virastotalon aineistonalaleuoista kaksi kuuluisi mahdollisesti yli6-vuotiaille lampaille.Kotieläinten anatomiset jakaumatAnatomisen jakauman avulla voidaantarkastella eri ruhonosien yleisyyttä aineistossa(Tourunen 2003: 371). Sen avullavoidaan tutkia muun muassa teurastuskäytäntöjä,eläinten ruhojen kuljetusta, ruoanvalmistustapoja,statuseroja, etnisiä eroja jalihakauppaa (Reitz & Wing 2004: 202). Olenkäyttänyt Ebba Duringin jaottelua lihaisiinruhonosiin, joihin kuuluvat selkäranka,kylkiluut ja raajojen yläosat, sekä vähälihaisiinruhonosiin, joihin kuuluvat kallo,nilkkojen luut ja häntänikamat (During1986: 46). Vähälihaisia ruhonosia ei yleensämyyty tai säilötty, mutta niitä on voitu kuitenkinkäyttää ruuanvalmistuksessa (Tourunen2003: 371). Silloin voidaan olettaa,että vähälihaisten ja lihaisten osien tasainenjakauma viittaisi eläinten hyödyntämiseenkotitalouden piirissä ja ostettujen lihanpalojenmerkityksen olisi vähäisempi.Naudan kohdalla aineistossa on lihaisiaruhonosia enemmän kuin vähälihaisiaruhonosia (taulukko 2). Fragmenttimäärällämitattuna raajojen yläosien luita sekänikamia on 70,1 % ja kallon ja raajojen alaosienluita 29,9 %. Raajojen pitkät luut ovathyvin fragmentoituneita verrattuna sorkkienkompakteihin luihin, joten minielementtimääräantaa todenmukaisemman kuvananatomisesta jakaumasta. Silloin lihaistenruhonosien osuudeksi saadaan 64,7 % javähälihaisten ruhonosien osuudeksi 35,3%. Todellisuudessa lihaisten ruhonosienosuus on todennäköisesti vielä sitä korkeampi,jos laskelmiin olisi mahdollistaottaa mukaan kylkiluut ja kaikki nikamat.Kuitenkin mahdollisesti naudalle kuuluviakylkiluita ja nikamia on ollut varmuudellamahdollista määrittää vain suurelle sorkkataikavioeläimelle kuuluviksi.Sian luissa on enemmän ruokajätteeksikuin teurasjätteeksi luokiteltavia osia(taulukko 2). Fragmenttimäärästä 68,0 % onlihaisiksi osiksi luokiteltavia osia ja 32,0 %vähälihaisia ruhonosia. Kun otetaan huomioonluiden erilainen fragmentoituminenja tarkastellaan minimielementtimääriä,saadaan lihaisten ruhonosien osuudeksi73,7 % ja vähälihaisten 26,3 %. Määrissäei ole mukana kylkiluita, sillä niiden fragmentitovat vaikeasti tunnistettavia lajintarkkuudelle. Samoin sialle kuuluviksi tunnistettujennikamien määrä voi olla todellistapienempi huonon tunnistettavuudenvuoksi. Ei kuitenkaan pidä suoraan olettaalihaisten ruhonosien osuuden olevan automaattisestinäitä lukuja suurempi, sillävähälihaisiksi ruhonosiksi luokiteltaviennilkkojen, ranteiden ja sorkkien luut saattavatolla aineistossa aliedustettuina pienenkokonsa ja näin ollen huonomman löydettävyydenvuoksi.Lampaan anatomisessa jakaumassalihaiset, ruokajätteeksi luokiteltavat ruhonosatovat huomattavasti vähälihaisia osiayleisempiä (taulukko 2). Fragmenttimäärällämitattuna lampaan luista 75,7 % lukeutuulihaisiin ruhonosiin ja 24,3 % vähälihaisiinruhonosiin. Minimielementteinämitattuna lihaisten osien osuus on 75,8 % javähälihaisten osien osuus taas 24,2 %. Myöslampaan luiden kohdalla lihaisista ruhonosistapuuttuvat kylkiluut ja puolestaanvähälihaisten osien kohdalla pienet nilkkojen,ranteiden ja sorkkien luut saattavat ollaaliedustettuja.30
RiistaeläimetFragmenttimenetelmällä mitattuna riistaeläintenosuus lajin tarkkuudelle tunnistetuistaluista on 8,8 %. Minimiyksilömäärällämitattuna riistalajien osuus nousee 26,5 %,sillä minimiyksilömäärä korostaa vähäisinäfragmenttimäärinä esiintyvien lajien osuutta(Uerpmann 1973: 311). Aineistossa onpeuran (Rangifer tarandus fennicus), hylkeen(Phocidae), metson (Tetrao urogallus), teeren(Tetrao tetrix) ja laulujoutsenen (Cygnus cygnus)luita. Morfologian perusteella poroksitai peuraksi määritettyjä luita on pyrittytunnistamaan edelleen alalajin tarkkuudellejoko kesyporoiksi tai metsäpeuroiksierotteluanalyysin (Puputti & Niskanen2009) avulla. Aineistossa esiintyy sekä kesyporonettä metsäpeuran luita, mutta määrätovat niin pieniä, ettei niistä ole mahdollistatehdä tilastollisia johtopäätöksiä. Poron taipeuran luut ovat suurimmaksi osaksi takaraajojenpitkiä luita. Hylkeen luista en olekyennyt tekemään tarkempaa lajinmääritystämorfologian perusteella, mutta levinneisyydenperusteella luut kuuluvat todennäköisimminharmaahylkeelle (Halichoerusg<strong>ry</strong>pus) tai itämerennorpalle (Phoca hispidabotnica). Kyseessä olevien luuelementtienperusteella näyttää siltä, että hylkeitä ontuotu alueelle ennemmin kokonaisina ruhoinakuin pelkästään nahkoina. Kaikkienluiden epifyysit ovat luutuneet, joten neovat peräisin täysikasvuisista yksilöistä.Pienikokoisten riistalajien luut saattavatolla aineistossa aliedustettuja, sillä maata eikaivauksilla seulottu.Aineistojen vertailuVertailen Oulun Virastotalon ja Pikisaarenaineistoja tarkastellen lajijakaumia sekäkotieläinten ikäjakaumia ja anatomisia jakaumia.Oulun Pikisaari on kaupunginreunamilla sijaitseva käsityöläis- ja teollisuusalue,jossa on sijainnut 1600-luvullaperustettu pikiruukki (Halila 1953: 158-160,418-419). Vertailuaineisto on kattava ja peräisinjätekuopaksi tulkitusta rakenteesta(Puputti 2007).Molemmissa aineistoissa on enitennaudan luita. Pikisaaren aineistossa lampaanluita on runsaammin kuin sian luita,kun taas Virastotalolla lammas ja sika ovatyhtä yleisiä. Pikisaaren aineistossa oli lisäksimuutamia kanan (Gallus domesticus),kissan ja hevosen luita. Pikisaaressa riistalajienkirjo on runsaampi kuin Virastotalonaineistossa, ja erityisesti riistalintulajeja onuseampia. Pikisaaressa valtaosa riistaeläintenluista kuuluu metsäkanalinnuille, erityisestimetsolle. Riistanisäkkäistä runsaitaovat hylje ja metsäjänis (Lepus timidus).Pikisaaren aineistossa oli metson ja teerenluiden lisäksi riekon tai kiirunan (Lagopussp), pyyn (Bonasa bonasia), hanhen (AnserKuva 1. Naudan ikäjakaumat Virastotalolla ja Pikisaaressa epifyysienluutumisen perusteella. Otoskoot on ilmoitettu kuvassa.31