Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

Muinaistutkija 1/2009Keskustelua teoriastaMitä tekemistä eläinosteologialla on arkeologisen tutkimuksenkanssa?Anna-Kaisa PuputtiKirjoitukseni on samalla sekä teoreettinenkeskustelunavaus että kuvaus erään jatkoopiskelijanoppimisprosessista väitöskirjatutkimuksenaikana. Se tarkoittaa sitä, ettäolen itse syyllistynyt useimpiin kirjoituksessakritisoimiini eläinosteologisen tutkimuksenongelmakohtiin, mutta myös sitä,että olen joutunut vakavasti pohtimaantekemäni tutkimuksen relevanssia arkeologisentutkimuksen piirissä. Aion kritisoidaeläinosteologian metodi- ja talouspainotteistatutkimustraditiota ja väitän, että tällainenperinteinen eläinosteologia kertooenemmän nykytutkijoiden ja -tieteen kulttuuristakuin menneisyyden ihmisistä jaheidän kulttuuristaan. Tutkimustraditionpainolastin karistaminen ja eläinosteologisentutkimuksen tavoitteiden uudelleenmäärittelysen sijaan toisi eläinosteologisentutkimuksen luontevaksi osaksi muuta arkeologistatutkimusta ja avaisi uusia näkökulmiaihmisten ja eläinten vuorovaikutukseenmenneisyydessä.Eläinosteologinen tutkimus on edelleenvarsin prosessualistinen tutkimuksenkenttä, jossa jylläävät tieteelliset metoditja rationaaliset tulkinnat, joskin asiat ovatpikkuhiljaa muuttumassa sekä suomalaisessaettä kansainvälisessä eläinosteologiassa.Eläinosteologia on oma tieteenalansa,jolla on oma vakiintunut terminologiansa,tutkimusmetodivalikoimansa ja tapansakäsitellä arkeologisia eläinluuaineistoja. Sejohtuu osittain eläinosteologian taustasta,sillä eläinosteologia oli pitkään lähinnä biologisenkoulutuksen saaneiden asiantuntijoidenalaa ja vieläkin eläinosteologi tarvitseekoko joukon sellaista biologista tietoa,joka ei välttämättä muutoin kuulu arkeologinkoulutukseen. Valitettavan useinse kuitenkin on johtanut siihen, että eläinosteologinentutkimus ja muu arkeologinentutkimus eivät juurikaan kohtaa, vaaneläinosteologinen tutkimus jää luetteloksieläinlajeista, luihin vaikuttaneista tafonomisistaprosesseista ja eläinten ja niidenluiden fyysisistä ominaisuuksista. Eläinosteologiselletutkimukselle on valitettavantyypillistä se, että selvitetään aineistostakaikki mahdolliset tai kaikki eläinosteologisentutkimuksen perinteeseen kuuluvatseikat miettimättä sitä, ovatko ne mielekkäitätutkimuskysymyksen kannalta. Useinmyös lähdetään liikkeelle siitä, että jotakinmetodia voidaan käyttää luuaineistoon sensijaan että mietittäisiin mitä metodin soveltaminenkertoo menneisyyden ihmisistä.Arkeologia on kuitenkin tiede, joka materiaalisenkulttuurin kautta tutkii ihmistä jaihmisen kulttuuria. Näin ollen perinteineneläinosteologia hädin tuskin on arkeologiaa;se kertoo valtavan määrän yksityiskohtiamenneisyyden eläimistä kertomattajuuri mitään menneisyyden ihmisten kulttuuristaja yhteiskunnasta.Silloin kuin eläinosteologinen tutkimuskertoo jotakin ihmisen kulttuurista,se kertoo tavallisesti taloudesta; siitä, mitäeläimiä hoidettiin tai metsästettiin, miteneläimiä tai niiden osia kaupattiin ja kuinkaniitä käytettiin raaka-aineina. Lähestymistapahanon sinänsä varsin järkevä ottaaeläinluulöytöihin, sillä useimmiten eläintenluut ovat ruuanjätteitä ja teurasjätteitä, jaepäilemättä useiden eläinten lihaa on syö-36