Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

Kuva 1. Metsähallituksen alueet Suomessa.ensimmäisenä nimenomaan ”kirveenkoskemattomiksi”katsotut metsät. Metsätalousoli ollut suhteellisen intensiivistä jase oli keskittynyt hyvien kulkuyhteyksienvarsille. Käytännössä se tarkoitti uittoonkelpaavien vesireittien varsia ja asutustenlähialueita. Myös metsän (ja siten maaperän)koostumus on ohjannut maankäyttöäjonkin verran tietynlaisille alueille, esimerkiksikuiville mäntykankaille. Luonnonsuojelualueidenmuodostumiselle se merkitseesitä, että jo syrjäseuduille muodostetuistaMetsähallituksen alueista vain kaikkeinsyrjäisimmät olivat jääneet pienelle metsätaloudellisellekäytölle ja sopivat siten ”kirveenkoskemattomanmetsän” muottiin.Myöskään muuten metsätaloudelle kelpaamattomiaalueita, kuten pieniä kivikkoisiasaaria ja tuntureiden puuttomia lakialueitaei isonjaon jälkeen juuri muokattu. Vaikkamuodostettaviin luonnonsuojelualueisiinliitettiin usein ympäröiviä, metsätalouskäytössäolleita alueita, on niiden sijaintisuhteellisen homogeeninen. Siten nykyisetluonnonsuojelualueet sijaitsevat pääosinalueilla, jotka ovat niiden perustamisajankohtanaolleet kaukana asutuksesta ja kulkuyhteyksistä.Oleellista on myös, että 1900-luvunalussa syrjäisinä takamaina olleet alueetovat olleet sitä jo historiallisena ja esihistoriallisenaaikana. Nykyiset asutuskeskuksetovat kehittyneet pääosin historiallisen ajanasutuksesta. Vesireitit olivat aina 1900-luvunalkuun asti tärkein kulkuväylä, ja sitäne olivat myös esihistoriallisena aikana.Koska luonnonsuojelualueet on perustettualueille, jotka sijaitsevat kaukana kulkuväylistä,ne ovat olleet esihistorialliselta ajaltalähtien syrjäseutua. Tärkeän poikkeuksentähän tekee jääkauden jälkeinen maankohoaminenja sen aiheuttamat muutoksetvesistöissä. Rantaviiva on esihistoriallisenaaikana sijainnut Pohjanmaan alueella noin20–100 m korkeudella nykyisestä merenpinnasta(Okkonen 2003: 89, 91). Se merkitseesitä, että noin 100 metrin korkeudeltaalaspäin vesistöjen rannat ovat aikojen kuluessaolleet hyvinkin erilaisia ja sen vuoksiihmistoimintaa on esihistoriallisena aikanasijainnut alueilla, jotka ovat sen jälkeenmuuttuneet vaikeakulkuisiksi takamaiksi.Metsähallituksella on kuitenkin vain vähänalueita, jotka Pohjanmaalla sijoittuvat20–100 m korkeudelle merenpinnasta, janäistäkin suurin osa on talousmetsää, eiluonnonsuojelualuetta (kuva 1). Luonnonsuojelualueidenkulttuuriperinnön kannaltase merkitsee sitä, että näiden alueidentoiminta on ollut kaikkina aikoina syrjäseutujentoimintaa.Luonnonsuojelualueilla sijaitsevakulttuuriperintö on siis lähtökohtaisestisyrjäseutujen toimintaan liittyvää. Kiinteääasutusta ei alueilla juuri ole sijainnut,vaan alueella tapahtuva toiminta on olluteräs vuosikierron osa-alue. Siksi luonnonsuojelualueillasijaitsee vähän sellaisia jäännöksiä,joita luetaan muinaismuistolainsuojaamiksi muinaisjäännöksiksi. Alueillaei sijaitse kiinteitä, pitkäaikaisia asuinpaikkoja,talvikyliä, tai röykkiöalueita, vaankorkeintaan muutamia kuoppajäännöksiätai satunnaisia leiripaikkoja. Historiallisenpuolen suojelluista kohteista alueilla sijaitseekäytännössä lähinnä tervahautoja.Muita alueilta löytyviä historiallisen ajanjäännöksiä (esimerkiksi savotta- tai niitty-23