Muinaistutkija 12009painoon.indd - Suomen arkeologinen seura ry.

onnistui aineiston haastavuudesta huolimatta.Tutkimus osoitti, että suhteellistenlyhyidenkin lustosarjojen avulla voidaantarkkaan selvittää aineiston keskinäisiä ikäsuhteita(Zetterberg & Kinnunen 2007: 5).Suhteelliset ajoitukset osoittavat,että eri puukerroksien löydöt ajoittuvatodotettua samanikäisemmiksi. Kymmenenrelatiivisesti ajoitettua löytöä ovat erialueilta ja eri kerroksista, mutta puidenkaatoajankohdilla on eroa enintään yhdeksäntoistavuotta (Zetterberg & Kinnunen2007: 4). Relatiivisten ajoitusten perusteellavoidaan todeta, että Purkajasuon puidenkaataminen käyttötarkoituksiansa vartenon ollut aktiivista ainakin noin kahdenkymmenenvuoden ajan. Tutkitut puut onkaadettu suhteellisen lyhyellä aikavälillä,mutta kaatoajankohdat eivät suoranaisestikerro puurakennelmien käyttöiästä. Rakennusmateriaaliksitarkoitettuja puita on voitukaataa kerralla enemmän ja varastoidaennen kuin niitä on käytetty puurakennelmiin.Jo kerran työstettyä puumateriaaliaon voitu myös uusiokäyttää monta kertaa.Suurin osa tutkimusaineistosta muodostuikonservoiduista puulöydöistä, koskakaivauksista oli kulunut jo useita vuosiaajoitustutkimuksen näytteenottovaiheessa.Puulöytöjen konservoinnissa käytetty polyetyleeniglykoli(PEG) hankaloitti osaltaandendrokronologisia tutkimuksia. Konservoitujenpuiden tutkiminen oli huomattavastityöläämpää kuin konservoimattomienpuiden. Konservointiaineet ovat puulöytöjensäilymisen kannalta välttämättömiä,joten ongelmat eivät liity niinkään puidenkonservointitapoihin vaan tässä tapauksessaylimääräistä työtä aiheutti ajoitustutkimuksenteko vasta vuosia kaivaustenjälkeen.Konservointiaine ei kuitenkaan ollutylitsepääsemättömänä esteenä vuosilustojenmittaamiselle, mutta se teki tutkimuksestanormaalia haastavamman (Zetterberg& Kinnunen 2007: 5). Tutkimuksessa puidenkonservointikäsittely vaikutti lähinnätyöskentelyajan pidentymiseen, mutta tilaustutkimuksissalaboratoriotyöskentelyajanlisääntyminen saattaa nostaa myösajoitustutkimusten kokonaiskustannuksia.Jos näytteenotto olisi suoritettu kaivaustenyhteydessä, olisi myös aineiston valinnanvaramahdollisuusollut suurempi. Arkeologiseltanäkökulmasta mielenkiintoisimmatpuulöydöt eivät välttämättä ole dendrokronologiankannalta potentiaalisimpia näytepuita,mikä voidaan tietysti kääntää myöstoisin päin.Suomen olosuhteissa, joissa kaivauksiltaesiin tuleva puuaines on hiiltynyttäpuuta lukuun ottamatta monesti huonokuntoista,puiden vuosilustoihin perustuvaajoittaminen ei vielä ole arkipäivää kivikaudentutkimuksessa. Purkajasuon tyyppisilläkohteilla dendrokronologia on kuitenkinehdottomasti varteenotettava vaihtoehtoajoitusmenetelmäksi. Purkajasuon kymmenestänäytepuusta luotu paikallinenlustokronologia on hyödyllinen tulevientutkimusten kannalta. Mahdollisia uusiapuulöytöjä voidaan rinnastaa tähän paikalliskronologiaanmuiden Lapin metsänrajavyöhykkeenaineistojen lisäksi. Useampienja pidempien lustosarjojen myötä aineistonkiinnittäminen absoluuttisesti kalenterivuosiinon lähitulevaisuudessa täysin mahdollista(Zetterberg & Kinnunen 2007: 5).Abstrakt: Den dendrokronologiska forskningen av trämaterialetfrån Purkajasuo i Yli-IiSyftet med studien var att göra ett försök att dateraträfynd från en stenåldersboplats med hjälp av dendrokronologi.Identifieringen av träslaget från Purkajasuoi Yli-Ii gjordes tillsammans med relativa dendrokronologiskadateringar. Dessutom studerades huruvidaman kunde använda det årsringsmaterial av tall somsamlats från Lapplands skogsgränsbälte och som täckernästan hela Holoscen, till att datera trämaterialet medett års noggrannhet. Materialets absoluta, till kalenderårbundna, datering var inte möjlig främst p.g.a. för kortaårsringsserier. Däremot kunde man få en relativ dateringpå så gott som hela trämaterialet av tall. Med hjälp avden relativa dateringen kunde man påvisa att träden somanvänts i träkonstruktionerna hade fällts inom en periodpå 19 år. Största delen av forskningsmaterialet bestod avkonserverat trä vilket gjorde studien extra komplicerad.Konserveringen utgjorde dock inget hinder för den dendrokronologiskaanalysen.18