vrouw maria, tutkija nano- kuljetin pronssi- linnut - Kemia-lehti

NÄKÖKULMASILLOIN ENNENKemia-Kemi 11/1977Suomi esiintyi edukseen Moskovassa järjestetyssä kansainvälisessäKemia 77 -näyttelyssä, kirjoitti Kemian Keskusliitonvaratoimitusjohtaja Ahti Haapaniemi.PerässähiihtäjäKemia-lehden kolumnistiAnja Nystén onKemikaalikimarakirjan(Teos, 2008)kirjoittaja, joka pitääblogia osoitteessawww.kemikaalikimara.blogspot.com.PUUSUKSET JA ROTTINKISAUVAT, lylyä ja kalhuaseuranneet suksiteknologian välineet, muistaa varmaanjokainen ennen 1970-lukua syntynyt.Voitelu oli yksinkertaista, tervaa ja kynttilää pohjaan.Lapsena harmistukseni oli suuri, kun luokkakaverin isätervasi puujärviseni ja töhri tervaa myös suksen yläpintaan.Itse levitin tervat pensselillä, joten jälki oli siistiä.Jos oikein halusi hifistellä voiteiden kanssa, hinkattiinpohjaan vihreää tai punaista Rexiä. Oli luistoa ja pitoa– ehkä.PUUJÄRVISTEN JÄLKEEN markkinoille alkoi tullamuovipinnoitettuja ja kokomuovisia suksia. Ostin opiskeluaikana”Never Wax” -sukset, jotka sittemmin nimesin”Never Ski” -mallistoon kuuluviksi.Taistelin kyseisen suksiparin kanssa jokusen kerranvuodessa, lipsuen ja aina varpaat rakoilla. Monotkaankun eivät olleet kaksiset.Himohiihtäjät harrastivat jo tuolloin teflonvoiteita. Pitovoidepurkkienväriskaala lähestyi sateenkaaren kirjoa.Mullistava keksintö pitovoiteiden saralla oli pitoteippi,joita valmistaja suuren kysynnän yllättäessä joutui urakallapaketoimaan tuotepakkauksiin käsin. Pakkauskonettakun firmassa ei vielä ollut, ja teipit menivät kuinkuumille kiv… eikun jäisille laduille.Minäkin innostuin ja ostin asiantuntevan myyjän opastuksellajuuri minulle sopivat sukset, joihin pyysin myyjäävielä merkkaamaan teippien paikat. Monotkin menivätvaihtoon, eikä rakkolaastareita enää tarvittu. Hiihtoalkoi tuntua mukavalta – tai ainakin siedettävältä.KOTIVÄKI ON YLLYTTÄNYT, että minun pitäisi hankkiananosukset, jotka tietävät, milloin tarvitaan pitoa jamilloin luistoa.En ainakaan vielä ole lämmennyt ajatukselle. Onhanne teipitkin vaihdettu vasta pari kertaa. Sekä hiihdossaettä suksitekniikan soveltamisessa olen ikuinen perässähiihtäjä.Anja Nysténanja.nysten@gmail.comKemira Oy esitteli miltei kokotuotantonsa lannoitteista hengityssuojaimiin.Neste Oy:n osastollaoli nähtävissä yhtiön tulevanbenseeniyksikön pienoismalli.Farmos-yhtymä Oy olikeskittynyt lähinnä lääkelinjansatuotteiden esittelyyn, muttamyös yhtiön uusi flokkulanttituntui kiinnostavan erityisestineuvostoliittolaisia selluntuottajia.Tikkurilan Väritehtaittenkiinnostavin näyttelyesine oliyhtiön Monicolor-laite, jonkatoimintaa useat näyttelyvieraatkiinnostuneina seurasivat.Zeofinn Oy esitteli orgaanisiapigmenttejään, joitayhtiö toimittaa mm. Neuvostoliittoon.A. Ahlström Osakeyhtiö oli tuonutnäyttelyyn eristystarkoituksiin käytettäviä lasikuitu- ja -huopatuotteitaanja Asko-Upo Oy esitteli muoviputkia ja niiden tuotantoa.Erilaisia kemian teollisuudessa käytettäviä koneita ja laitteita olinähtävissä Oy Hydro-Tekno Ab:n, Neles Oy:n ja Oy Sperry-RandAb:n osastoilla. Oy Tampella Ab keskittyi Pekilo-prosessin esittelyynja Ollituote Oy:n osastolla oli sairaalatarkoituksiin sovellettupika-analysaattori. Tuonti- ja vientiliikkeistämme olivat mukanaKaukomarkkinat Oy ja Oy Mercantile Ab. Näistä edellisen osastollaoli kahdeksan kemian teollisuuden yritystä nimittäin Finnish ChemicalsOy, Oy Hercofinn Ab, Metsäliiton Teollisuus Oy, E. Priha Oy,Stymer Oy, Suomen Talkki Oy ja Teknos-Maalit Oy.Kemia-Kemi 11/1987Suomen osastoon Moskovan Kemia 87 -näyttelyssä tutustuimuun muassa varaministeri B. Jeltsin, kertoivat RailiNuortila ja Heikki Fontell.Neuvostoliiton peltoala ylittää200 milj. hehtaaria ja se on jakautunutvarsinaista tropiikkiaehkä lukuun ottamatta kaikillemaailman ilmastovyöhykkeilletundrasta ja mustanmullanalueesta kuivimpiin aro- ja aavikkoalueisiinsaakka. Kaikiltanäiltä alueilta tuntui olleenkiinnostunutta ja asiantuntevaayleisöä Kemiran messutiskintakana esittämässä teräviäkysymyksiä vastattavaksi.Kemia -87 näyttelyssä oli tokiesillä Kemiran tuotanto jatekniikka koko laajuudessaan,mutta yllättävän suuri osa kävijöistähaki valoa maataloudenlannoitus- ja torjuntakysymyksiin.He olivat tulleet Valko-Venäjältä, Ukrainasta,Baltian maista, Aasian alueilta ja pohjoisilta havumetsävyöhykkeiltä,eli taigalta lähes kaikilla mielessään sama kysymys: ”Miten parantaasatotasoa lannoitteiden käyttöä lisäämällä?” Kävijät olivat asiantuntijoita,käytännön viljelijöitä, tutkijoita ja maatalousneuvojia, jotka eivätolleet suoraan päätöksentekijöitä, mutta he olivat asiantuntijoita, jotkahalusivat tietää ja viedä tietonsa kentälle sekä sitä kautta vaikuttaa osaltaantulevien päätösten syntymiseen. Lopulliset päätöksethän tehdäännimenomaan kentän tarpeita tyydyttämään.7/2012KEMIA41