Vihreä viimeinen matkaEkologinenhautaustekee tuloaanMyös hautaustoiminnassa on pyrkimys vähentää haitallistenaineiden pääsyä ilmaan ja maaperään. Ekologisia hautauspalvelujaon saatavilla yhä enemmän, joskin niiden kysyntä on vielä vähäistä.Arja-Liisa PaavolaSuomen hautaustoimistojen liiton mukaankaikilla hautaustoimistoilla on tarjollaympäristöä säästäviä vaihtoehtoja,joissa hautaamisen ympäristövaikutukseton otettu huomioon alusta loppuun.Hautaustoimistoon saapuvat omaiset ottavatsilti vain harvoin puheeksi ekologisuuden.”Alalla on olemassa tietyt traditiotja suositukset, joiden suunnittelussa onollut mukana Suomen ympäristökeskus.Hautausten ympäristövaikutuksiaei kuitenkaan kontrolloida, vaan ne ovatkunkin hautausmaan eli siitä vastaavanseurakunnan vastuulla”, toteaa toimitusjohtajaHannu Lehtonen SHT-tukkuOy:stä. Yhtiö on Suomen johtava arkkujenvalmistaja ja hautaustarvikkeidentukkutoimittaja.Perinteisessä suomalaisessa hautauksessaarkut ovat olleet maatuvia aina siitälähtien, kun niitä on maassamme käytetty.Arkut rakennettiin puusta, ja vainajanleposijaksi aseteltiin olkia tai heiniä.Ekologia on siten ollut sisäänrakennettuosa hautaustraditiotamme.Nykyaikana ympäristöä suosivin vaihtoehtosekä arkku- että tuhkahautauksessaon luonnonvahalla käsitelty puuarkku,jonka sisäosissa on käytetty luonnonmateriaaleja.Useilla hautausalan yrityksillä onomat ekologiset arkkumallistonsa, joissaraaka-aineena saattaa olla lähimetsänpuusta sahattu raakalauta ja sisusmateriaalinapellava. Arkkujen valmistuksessakäytettävät liimat ovat vesiliukoisia jakuormittavat siten ympäristöä mahdollisimmanvähän. Myös pinnoituksessahyödynnetään vesiliukoisia väriaineitaja lakkoja.Legenda pahvinekologisuudestaTätä nykyä Suomeen tuodaan kuitenkinScanstockphotoyhä enemmän myös ulkomailla valmistettujaarkkuja, joiden materiaalit saattavatpoiketa suuresti siitä, mihin meilläon totuttu.”Suomessa käytetään kangaspäällysteisiäarkkuja, joita muualla maailmassaei tunneta. Eteläeurooppalaisissa arkuissaon sen sijaan lähes aina kiiltävä lakkapinta”,Lehtonen kertoo kulttuurieroista.”Katolisissa maissa myös suhtaudutaankielteisesti vainajan tuhkaukseen,kun taas maahautauksen lisäksi niissäkäytetään holvihautausta. Kuumassa ilmastossavainaja hajoaa hautaholvissa,ja jäännökset haudataan maahan.”Kaikkein vihreimmäksi vaihtoehdoksimielletään usein pahvista valmistettuarkku, jollaiset alun perin suunniteltiinkäytettäviksi katastrofialueilla. Nykyisinesimerkiksi Ranskassa toimii kauniitadesignarkkuja tuottava yritys, jokamarkkinoi pahvisia, kuvioidulla muovipinnoituksellaviimeisteltyjä tuotteitaannimenomaan ympäristöväittämin.Hannu Lehtonen kuitenkin tyrmääpahviarkkujen ekologisuuden täysin.”Se on pelkkä legenda.””Ensinnäkin pahvia valmistettaessatehtaiden tuotanto- ja jätevedenpuhdistusprosessitkuluttavat energiaa ja kuormittavatympäristöä. Kun vainajan kuolemanja hautaanlaskun väli on Suomessakeskimäärin kolme viikkoa, pahvi hyvintodennäköisesti vettyy ja sen rakennepettää kylmiösäilytyksen aikana. Hautauskäytössäpahvin pintaa onkin vahvistettavalaminoimalla siihen kosteudenimeytymistä estäviä kerroksia.”Lisäksi pahvi palaa erittäin huonosti.Pahviarkun tuhkauksessa on palamisenylläpitämiseksi ja polttoprosessin loppuunsaattamiseksi käytettävä enemmänöljyä kuin puisen arkun.Hyvin palava puinen arkku sen sijaantuo krematoriouunin tuhkausprosessiinkeskimäärin 160 kilowattituntia energiaa,mikä omalta osaltaan pienentää energiankulutuksenkokonaismäärää.Krematorioidenpäästöt kuriinTuhkahautaus on hyvä vaihtoehto erityisestialueilla, joilla maatyyppi hidastaamaatumista. Etenkin suuremmissa kaupungeissatuhkataan nykyisin yhä useampivainaja. Helsingissä tuhkaustenosuus hautauksista on jopa 80 prosenttia,muualla Suomessa noin 40 prosenttia.”Vainajan saa tuhkata vain aluehallintovirastonhyväksymä krematorio. Tuhkaustoiminnastaon säädetty hautaustoimilaissavuodelta 2003. Organisaationon oltava yleishyödyllinen, ja toimintaanon oltava ympäristölupa”, kertoo toimitusjohtajaGöran Fagerström Krematoriosäätiöstä,joka rakennutti Suomenensimmäisen krematorion vuonna 192650 KEMIA 7/2012
helsinkiläisen Hietaniemen hautausmaanyhteyteen.Ympäristölupa on krematoriokohtainen.Esimerkiksi Hietaniemen krematorionuudessa luvassa on otettu huomioonItämeren suojelusopimuksen Helcominsuositukset vuodelta 2008.”Luvassa asetetaan raja-arvot muunmuassa elohopea-, häkä- ja hiukkaspäästöille.Lisäksi määrätään, että tuhkausprosessinylijäämälämpö on otettavatalteen ja käytettävä rakennusten lämmittämiseen.Myös savukaasujen puhdistuson pakollista.”Tuhkauksen aikana vapautuvat kaikkiaineet, joista keho ja arkku koostuvat.Haitallisin on elohopea, joka on peräisinvainajan hampaiden amalgaamipaikoista.Vaikka yhdistelmämuovit ovat1980-luvulta lähtien vallanneet alaapaikkausmateriaalina, amalgaamia käytetäänetenkin poskihampaiden paikkoinavielä nykyäänkin.”Tuhkauksen aikana syntyy lisäksihiukkasia ja, mikäli polttoprosessin lämpötilaon liian alhainen, myös häkää. Uusiinlaitoksiin asennetaankin entistä tehokkaampiapolttouuneja ja savukaasupuhdistukseentarvittavat laitteet.”Kaikki tuhkaamisesta jäävä metalli,kuten vainajien tekonivelet ja arkkujennaulat ja ruuvit, kerätään talteen ja toimitetaanuusiokäyttöön.Fagerströmin mukaan tuhkauksen etumaahautaukseen verrattuna on sen nopeus.Tuhkaus on lisäksi hygieeninenhautausmenetelmä, joka myös säästääresursseja vähentämällä uusien hautausmaidentarvetta.”Ilmansaastuttamisongelmakin on lähivuosinapoistumassa uuden lainsäädännönastuttua voimaan.”Kirjoittaja on vapaa toimittaja.arjaleena.paavola@gmail.comPromessointitekeevainajasta tomuaPromessointi on Ruotsissakehitetty hautausmenetelmä,jossa pyritään mahdollisimmansuureen ekologisuuteen.Biologi Susanne Wiigh-Mäsakin innovaatiossa vainajajäähdytetään nestemäisellätypellä ja tärisytetään senjälkeen tomuksi.Ruotsalaisidean pohjana on tosiasia,että lähes 70 prosenttia ihmiskehostaon vettä. Promessiossa elikylmäkuivauksessa arkku vainajineenupotetaan nestetyppeen, jonkalämpötila on 196 miinusastetta.Jäädytystä seuraa täristysvaihe,jossa arkku ja sen sisältö muuttuvattomuksi.Elohopea, kultapaikat, titaaniruuvitja muu metalli kerätään talteen,ja muu jäljelle jäänyt aines – jota onkeskimäärin 20–30 kiloa – voidaansiirtää esimerkiksi maissitärkkelyksestätehtyyn pieneen arkkuun.Promessiosta ei Wiigh-Mäsakinmukaan aiheudu haittavaikutuksiailmaan, maaperään tai vesistöön.Promessointilaitoksen energiankulutusolisi tosin suurempi kuin tavallisessamaahautauksessa muttavain samaa tasoa kuin tuhkauksessa.Promessoinnin jälkeen hautausvoitaisiin tehdä alle metrin syvyyteenmaahan, ja jäännökset maatuisivatvuodessa.Uutuusmenetelmää tekee tunnetuksiProlifera-sivusto (www.prolifera.se),jonka kautta jo reilut 600ruotsalaista on ilmoittanut halustaantulla haudatuksi promessoituna.Yhä kehitysasteella olevan menetelmäntuominen käytännön hautausvaihtoehdoksivaatisi kuitenkinmaassa lakimuutoksen.7/2012 KEMIA51