vrouw maria, tutkija nano- kuljetin pronssi- linnut - Kemia-lehti

Jorma Lehtosen työhuoneesta löytyy työkalu poikineen.”Joka pensselillä on omakäyttötarkoituksensa”, taiteilija sanoo.lyyn asti. Veistäjän työ on fyysisestikinvaativaa, mikä näkyy miehen vankoissakäsivarsissa. Kesällä 80 vuotta täyttänyttaiteilija on tosin jo muutaman vuodenajan antanut osan teoksistaan muidenkinvalettavaksi.KemikaalienestetiikkaaJorma Lehtosen lintuhahmot ovat luonnollistakokoa. Siivekkäät on yleensäkuvattu jossakin lajille tyypillisessä puuhassa,esimerkiksi varpushaukka valmiinasyöksymään saaliinsa kimppuun taisuokukot soitimella. Usein mukana onmyös lintujen luontaista elinympäristöä.Metallin kesyttämisessä on omat niksinsä,jotka oppii vain itse tekemällä,Lehtonen sanoo. Jopa monet työvälineeton valmistettava itse.Jokaisen veistoksen ensimmäinenkappale tehdään vahasta, jonka veistäjähankkii harkkoina.”Samaa materiaalia, jota on pallojuustoissa.Lisäksi käytän mehiläisvahaa.Seoksen saa riittävän kovaksi sekoittamallasiihen sulatusvaiheessa parafiiniaja tarvittaessa vielä hartsia. Sormet sanovat,mitä tarvitaan.”Perheen Vantaan-kodin yhteydessä sijaitsevassatyötilassa on valtava määräerilaisia välineitä työn joka vaihetta varten.Kuten moni muukin taiteilija, myösLehtonen on havainnut, ettei esimerkiksipensseleitä voi koskaan olla liikaa.”Rautasahan terä muuten on erinomainentyökalu höyhenpinnan tekemiseen.”Kemikaalien avulla taiteilija pyrkii tavoittamaankulloinkin haluamansa esteettisetpiirteet.Kemikaalikäsittelyn tarkoituksenaon aikaansaada pysyviä yhdisteitä, jotkakestävät vuosikymmeniä, kenties jopasatoja vuosia. Viimeiseksi veistos saasuojakseen vahakerroksen. Ulos tarkoitettuveistos jätetään sisältä ontoksi taitäytetään polyuretaanilla, sillä lämpötilanvaihtelusta aiheutuva kondensoituminensaattaa särkeä teoksen.Yleensä Lehtonen päästää teoksen käsistäänvasta kolme, neljä kuukautta senjälkeen, kun työ on valmistunut. Silloinveistoksen lopullinen ilme on tavallisestijo nähtävissä.Rikkimaksaa koipiinja nokkaanArja-Leena PaavolaKemikaalit odottavat työpöydälle levitetyissäsinappipurkeissa. Niistä löytyymuun muassa kaliumpolysulfidia eli rikkimaksaa.”Lämmittämällä ja penslaamalla sitälinnun jalkoihin tai nokkaan saa aikaiseksisopivan mustan pinnan”, kertoo Lehtonen,jonka mielestä paras lopputulos syntyykäyttämällä pieniä värisiirtymiä.Yhdellä aineella saa hänen mukaansatehtyä paljon. Etenkin rautakloridi on tärkeäpronssin punaisten sävyjen aikaansaamiseksi.Mitä enemmän sitä kuumennetaan,sitä tummempi lopputulos on.”Vihreää voi tehdä esimerkiksi laittamallakuparia suolahappoon, harmaansävyt saadaan sivelemällä oksaalihappoaveistoksen pintaan.”Pronssiveistokset kehittyvät vuosienvarrella, sillä ilmassa olevat hapettavataineet muuttavat pinnan väritystä. Esimerkiksiharmaa saa usein lisää syvyyttä.Hopeasta valetut veistokset oksidoituvatnopeammin, jos huoneistossa on käytössäkaasuhella.Pidemmän ajan kuluessa muodostuvaakaunista, vihertävää sävyä kutsutaan kuparihomeeksi.Luonto pitää huolen oksidienkehittymisestä, ja aurinko ja sadeedistävät vihreän värin muodostumista.”Homehtumisprosessin” nopeuttamiseenkinon keinonsa. Jorma Lehtonenpanee omat veistoksensa joskus saunomaan.”Kun saunassa heittää löylyä, oksidointiprosessilähtee kosteudessa ja kuumuudessakäyntiin. Oikean vihreän saavuttamiseksipintaa täytyy vuoroin harjata,kastella ja lämmittää.”Liian innokkaat siivoojat saattavat sensijaan saada aikaiseksi paljon haittaa. Märällärätillä pyyhkiminen voi pilata veistoksen,ja sen jälkeen se on käsiteltävä uudelleen.Lehtonenkin on saanut konservoitavakseen”ylisiivottuja” veistoksia.Veistoksella pitääolla sanottavaaTaidejärjestöt pitävät Suomessa taiteellisentoiminnan tiukasti otteessaan. Ratkaisevassaasemassa on taideakatemiankoulutus, jota Lehtosella ei ole, joten hänelleei tule alan järjestöjen kautta jaettavaatietoa julkisten teosten kilpailuista.Lehtosen töiden ostajia ovatkin yksityisethenkilöt ja yritykset pääasiassaPohjoismaista. Veistosten tilaajia onriittänyt, sillä ammattikoulutuksen puutteestahuolimatta hänen nimensä on alallatunnettu.Lintuaiheita käytetään nykyään runsaastihautamuistomerkeissä, sillä lintuon vanha puhtauden vertauskuva jaylöspäin kohoavana tärkeä kristinuskonsymboli. Lintujen valmistaminen teollisenasarjatuotantona on myös kustannustehokasta.Vaikka Jorma Lehtosenkin veistoksetkaunistavat hautausmaita, ”lintutehtailu”herättää hänessä ristiriitaisia ajatuksia.”Itse luon vain uniikkikappaleita. Enedes pyri tekemään helppoa ja tuottavaa,vaan sellaista, millä on jotakin sanottavaaja kerrottavaa.”Kirjoittaja on vapaa toimittaja.arjaleena.paavola@gmail.com54 KEMIA 7/2012