vrouw maria, tutkija nano- kuljetin pronssi- linnut - Kemia-lehti

Vihreä viimeinen matkaEkologinenhautaustekee tuloaanMyös hautaustoiminnassa on pyrkimys vähentää haitallistenaineiden pääsyä ilmaan ja maaperään. Ekologisia hautauspalvelujaon saatavilla yhä enemmän, joskin niiden kysyntä on vielä vähäistä.Arja-Liisa PaavolaSuomen hautaustoimistojen liiton mukaankaikilla hautaustoimistoilla on tarjollaympäristöä säästäviä vaihtoehtoja,joissa hautaamisen ympäristövaikutukseton otettu huomioon alusta loppuun.Hautaustoimistoon saapuvat omaiset ottavatsilti vain harvoin puheeksi ekologisuuden.”Alalla on olemassa tietyt traditiotja suositukset, joiden suunnittelussa onollut mukana Suomen ympäristökeskus.Hautausten ympäristövaikutuksiaei kuitenkaan kontrolloida, vaan ne ovatkunkin hautausmaan eli siitä vastaavanseurakunnan vastuulla”, toteaa toimitusjohtajaHannu Lehtonen SHT-tukkuOy:stä. Yhtiö on Suomen johtava arkkujenvalmistaja ja hautaustarvikkeidentukkutoimittaja.Perinteisessä suomalaisessa hautauksessaarkut ovat olleet maatuvia aina siitälähtien, kun niitä on maassamme käytetty.Arkut rakennettiin puusta, ja vainajanleposijaksi aseteltiin olkia tai heiniä.Ekologia on siten ollut sisäänrakennettuosa hautaustraditiotamme.Nykyaikana ympäristöä suosivin vaihtoehtosekä arkku- että tuhkahautauksessaon luonnonvahalla käsitelty puuarkku,jonka sisäosissa on käytetty luonnonmateriaaleja.Useilla hautausalan yrityksillä onomat ekologiset arkkumallistonsa, joissaraaka-aineena saattaa olla lähimetsänpuusta sahattu raakalauta ja sisusmateriaalinapellava. Arkkujen valmistuksessakäytettävät liimat ovat vesiliukoisia jakuormittavat siten ympäristöä mahdollisimmanvähän. Myös pinnoituksessahyödynnetään vesiliukoisia väriaineitaja lakkoja.Legenda pahvinekologisuudestaTätä nykyä Suomeen tuodaan kuitenkinScanstockphotoyhä enemmän myös ulkomailla valmistettujaarkkuja, joiden materiaalit saattavatpoiketa suuresti siitä, mihin meilläon totuttu.”Suomessa käytetään kangaspäällysteisiäarkkuja, joita muualla maailmassaei tunneta. Eteläeurooppalaisissa arkuissaon sen sijaan lähes aina kiiltävä lakkapinta”,Lehtonen kertoo kulttuurieroista.”Katolisissa maissa myös suhtaudutaankielteisesti vainajan tuhkaukseen,kun taas maahautauksen lisäksi niissäkäytetään holvihautausta. Kuumassa ilmastossavainaja hajoaa hautaholvissa,ja jäännökset haudataan maahan.”Kaikkein vihreimmäksi vaihtoehdoksimielletään usein pahvista valmistettuarkku, jollaiset alun perin suunniteltiinkäytettäviksi katastrofialueilla. Nykyisinesimerkiksi Ranskassa toimii kauniitadesignarkkuja tuottava yritys, jokamarkkinoi pahvisia, kuvioidulla muovipinnoituksellaviimeisteltyjä tuotteitaannimenomaan ympäristöväittämin.Hannu Lehtonen kuitenkin tyrmääpahviarkkujen ekologisuuden täysin.”Se on pelkkä legenda.””Ensinnäkin pahvia valmistettaessatehtaiden tuotanto- ja jätevedenpuhdistusprosessitkuluttavat energiaa ja kuormittavatympäristöä. Kun vainajan kuolemanja hautaanlaskun väli on Suomessakeskimäärin kolme viikkoa, pahvi hyvintodennäköisesti vettyy ja sen rakennepettää kylmiösäilytyksen aikana. Hautauskäytössäpahvin pintaa onkin vahvistettavalaminoimalla siihen kosteudenimeytymistä estäviä kerroksia.”Lisäksi pahvi palaa erittäin huonosti.Pahviarkun tuhkauksessa on palamisenylläpitämiseksi ja polttoprosessin loppuunsaattamiseksi käytettävä enemmänöljyä kuin puisen arkun.Hyvin palava puinen arkku sen sijaantuo krematoriouunin tuhkausprosessiinkeskimäärin 160 kilowattituntia energiaa,mikä omalta osaltaan pienentää energiankulutuksenkokonaismäärää.Krematorioidenpäästöt kuriinTuhkahautaus on hyvä vaihtoehto erityisestialueilla, joilla maatyyppi hidastaamaatumista. Etenkin suuremmissa kaupungeissatuhkataan nykyisin yhä useampivainaja. Helsingissä tuhkaustenosuus hautauksista on jopa 80 prosenttia,muualla Suomessa noin 40 prosenttia.”Vainajan saa tuhkata vain aluehallintovirastonhyväksymä krematorio. Tuhkaustoiminnastaon säädetty hautaustoimilaissavuodelta 2003. Organisaationon oltava yleishyödyllinen, ja toimintaanon oltava ympäristölupa”, kertoo toimitusjohtajaGöran Fagerström Krematoriosäätiöstä,joka rakennutti Suomenensimmäisen krematorion vuonna 192650 KEMIA 7/2012