arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

More documents

Recommendations

Info

Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit Erkki Hakala ja Anja Hallikainen Aitio, A., Hakala, E. & Pyy, L. 1996. Arsenic. Pages 18– 34 in Biological Monitoring of Chemical Exposure in the Workplace. Guidelines, Volume 2. World Health Organization, Geneva. 203 p. Apostoli, P., Bartoli, D., Alessio, L. & Buchet, J.P. 1999. Biological monitoring of occupational exposure to inorganic arsenic. Occupational and Environmental Medicine 56, 825– 832. Braman, R. S. & Foreback, C. C. 1973. Methylated forms of arsenic in the environment. Science 182, 1247–1249. Buchet, J. P., Lauwerys, R. & Roels, H. 1981a. Comparison of the urinary excretion of arsenic metabolites after a single oral dose of sodium arsenite, monomethylarsonate, or dimethylarsinate in man. International Archives of Occupational and Environmental Health 48, 71–79. Buchet, J. P., Lauwerys, R. & Roels, H. 1981b. Urinary excretion of inorganic arsenic and its metabolites after repeated ingestion of sodium metaarsenite by volunteers. International Archives of Occupational and Environmental Health 48, 111– 118. Enterline, P. & Marsh, G. 1982. Cancer among workers exposed to arsenic and other substances in a copper smelter. American Journal of Epidemiology 116, 895–911. Enterline, P., Henderson, V. & Marsh, G. 1987. Exposure to arsenic and respiratory cancer. A reanalysis. American Journal of Epidemiology 125, 929–938. Hakala, E. 1988. Arseenin toksikologia. Työ ja ihminen 2, 5–26. Hakala, E. 1991. Arseeni. Altisteet työssä 12. Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto, Helsinki. 45 s. Hakala, E. 1995. Arseeni. Sivut 51–57 teoksessa Kemikaalialtistumisen Biomonitorointi (toim. A. Aitio, M. Luotamo & M. Kiilunen). Työterveyslaitos, Helsinki. 339 p. Hakala, E., Pyy, L., Kakko, K., Kerttula, R., Utela, J. & Koponen, M. 1991. Arseenialtistuminen ja sen mittaaminen. Loppuraportti Työsuojelurahaston hankkeesta nro. 88016, Oulun aluetyöterveyslaitos. 61 s. Hakala, E. & Pyy, L. 1992. Selective determination of toxicologically important arsenic species in urine by high-performance liquid chromatography-hydride generation atomic absorption spectrometry. Journal of Analytical Atomic Spectrometry 7, 191–196. Hakala, E. & Pyy, L. 1995. Assessment of exposure to inorganic arsenic by determining the arsenic species excreted in urine. Toxicology Letters 77, 249–258. Heitkemper, D.T., Vela, N.P., Stewart, K.R. & Westphal, C.S. 2001. Determination of total and speciated arsenic in rice by ion chromatography and inductively coupled plasma mass spectrometry. Journal of Analytical Atomic Spectrometry 16, 299–306. IARC 1980. Arsenic and arsenic compounds. Sivut 39–141 julkaisussa: IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risk of Chemicals to Humans. Volume 23. Some Metals and Metallic Compounds. International Agency for Research on Cancer, Lyon. 438 p. Kurttio, P., Komulainen, H., Hakala, E., Kahelin, H. & Pekkanen, J. 1998. Urinary excretion of arsenic species after exposure to arsenic present in drinking water. Archieves of Environmental Contamination and Toxicology 34, 297–305. Kurttio, P., Pukkala, E., Kahelin, H., Auvinen, A. & Pekkanen, J. 1999. Arsenic concentrations in well water and risk of bladder and kidney cancer in Finland. Environmental Health Perspectives 107, 705–710. 166 KIRJALLISUUS – REFERENCES LaDou, J. 1983. Potential occupational health hazards in the microelectronic industry. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 9, 42–46. Lahermo, P., Tarvainen, T., Hatakka, T., Backman, B., Juntunen, R., Kortelainen, N., Lakomaa, T., Nikkarinen, M., Vesterbacka, P., Väisänen, U. & Suomela, P. 2002. Tuhat kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Summary: One thousand wells – the physical-chemical quality of Finnish well waters in 1999. Geologian tutkimuskeskus, Geological Survey of Finland. Tutkimusraportti, Report of Investigation 155. 92 s. Lee-Feldstein, A. 1986. Cumulative exposure to arsenic and its relationship to respiratory cancer among copper smelter employees. Journal of Occupational Medicine 28, 296–302. Montoro, R. 2003. Arsenic and its chemical forms in the human diet. Presentation in: SANCO (Sanitary & Consumers) Expert Meeting on Contaminants, Brussels 7 th July 2003. The European Commission, Directorate-General, Health & Consumer Protection. Pinto, S., Enterline, P., Henderson, V. & Varner, M. 1977. Mortality experience in relation to a measured arsenic trioxide exposure. Environmental Health Perspectives 19, 127–30. Pomroy, C., Cherbonneau S. M., McCullouch, R. S. & Tam, G. K. H. 1980. Human retention studies with 74 As. Toxicology and Applied Pharmacology 53, 550–556. Smith, T. J., Crecelius, E. A. & Reading, J. C. 1977. Airborne arsenic exposure and excretion of methylated arsenic compounds. Environmental Health Perspectives 19, 89–93. Sosiaali- ja terveysministeriö 1991. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös sikiön kehitykselle ja raskaudelle vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja vaaran arvioimisesta. Suomen säädöskokoelma 931/1991, 3459 s. ja muutos 1155/1999. 3646 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 2000. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Suomen säädöskokoelma 461/2000. 3564 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 2001. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Suomen säädöskokoelma 401/2001. 4376 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 2002. HTP-arvot 2002. Työsuojelusäädöksiä 3. Kemian työsuojeluneuvottelukunta, Tampere. 55 s. Työministeriö 1993. Työministeriön päätös syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä. Suomen säädöskokoelma 838/ 1993, 4803 s. ja muutos 1232/2000. 3564 s. Työterveyslaitos 2001. Ilman epäpuhtauksien mittausmenetelmät. Toim. I. Ahonen. Työterveyslaitos. 42 s. WHO 1981. Environmental Health Criteria 18. Arsenic. World Health Organisation, Geneva. 174 p. WHO 1989. WHO Food Additives Series 24. Toxicological Evaluation of Certain Food Additives and Contaminants. World Health Organisation, Geneva. 362 p. WHO 1996. Guidelines for Drinking-water Quality, 2nd edition. Vol 2. Health Criteria and Other Supporting Information. World Health Organisation, Geneva. 973 p. WHO 2001. Arsenic and Arsenic Compounds. Environmental Health Criteria 224, 2nd edition. World Health Organisation, Geneva. 521 p. WHO 2002. Arsine: Human Health Aspects. Concise International Chemical Assessment Document 47. World Health Organisation, Geneva. 29 p.
TERMILUETTELO SELITYKSINEEN Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit Termiluettelo selityksineen Absorptio Prosessi, jossa kiinteä aine sitoo sisärakenteeseensa alkuaine-, molekyylitai ionimuotoista kaasumaista, nestemäistä tai kiinteätä ainetta. Vertaa sorptio ja adsorptio. Adsorptio Prosessi, jossa kiinteä aine sitoo pinnalleen alkuaine-, molekyylitai ionimuotoista kaasumaista, nestemäistä tai kiinteätä ainetta. Tyypillisiä maaja vesiympäristön aineita sitovia pinta-aktiivisia aineita ovat humus, hienorakeinen saviaines sekä rauta- ja mangaanisaostumat. Vertaa sorptio ja absorptio. Allogeeninen Muualta kerrostumispaikalle kulkeutunut epäorgaaninen tai orgaaninen aines. Synonyymi on alloktoninen (muodostuma). Vastakohta on autigeeninen eli paikallisesta aineksesta syntynyt kerrostuma tai muodostuma. Antropogeeninen Ihmistoiminnan aiheuttama ilmiö, kuten maaperän tai pohjaveden likaantuminen. Amfiboliitti Tumma (emäksinen eli mafinen) metamorfinen kivilaji, jonka päämineraaleina ovat amfibolit (sarvivälke) ja plagioklaasi. Arkeeinen Geologisen ajan vanhin jakso (eoni) noin 4,0–2,5 miljardia vuotta sitten, sekä sen aikana syntynyt kivilaji tai muodostuma. Suomen kallioperän vanhimmat kivet ovat arkeeisia. Arkoosi Runsaasti kalimaasälpää (yli 25 %) sisältävä hiekkakivi. Toinen päämineraali on kvartsi. Arseenikiisu Maankuoren yleisin rauta-arseenisulfidimineraali, FeAsS Arsenaatti Arseenihapon H AsO suola. Esimerkiksi Na HAsO 3 4 2 4 . 7 H2O Arseniitti Arseenihapokkeen H 3 AsO 3 suola. Esimerkiksi Na 3 AsO 3 Autigeeninen Geologinen kerrostuma, jonka ainesosaset ovat peräisin samalta paikalta. Synonyymi on autoktoninen. BAF Kertyvyyden kuvaajana käytetty suhdeluku, joka kuvaa ruoan ja juomaveden kautta tapahtuvaa aineiden tai ravinteiden saantoa ( bioaccumulation factor). BCF Kertyvyyden kuvaajana käytetty suhdeluku (tai biologinen kertyvyystekijä), joka kuvaa pitoisuussuhdetta tutkittavan eliön ja testiympäristön välillä ( bioconcentration factor). Bioindikaattori Laji, eliö, eliöyhdyskunta tai sen osa, jonka yksilöiden tai populaatioiden ominaisuudet tai kemiallisen koostumuksen muutos osoittavat ympäristön 167
Page 2 and 3:
Mitä on arseeni? Arseeni (As) kuul
Page 4 and 5:
ISBN 951-690-886-1 Vammalan Kirjapa
Page 6 and 7:
Loukola-Ruskeeniemi, K. and Lahermo
Page 8 and 9:
ARSEENI PIRKANMAAN PORAKAIVOVESISS
Page 10 and 11:
Kirsti Loukola-Ruskeeniemi ja Pertt
Page 12 and 13:
Page 14 and 15:
Page 16 and 17:
Kirsti Loukola-Ruskeeniemi and Pert
Page 18 and 19:
Kirsti Loukola-Ruskeeniemi and Pert
Page 20 and 21:
Page 22 and 23:
Arseeni Suomen luonnossa, ympärist
Page 24 and 25:
Page 26 and 27:
Page 28 and 29:
Page 30 and 31:
Page 32 and 33:
Page 34 and 35:
Page 36 and 37:
Page 38 and 39:
Page 40 and 41:
Page 42 and 43:
Page 44 and 45:
Page 46 and 47:
Page 48 and 49:
Page 50 and 51:
Page 53 and 54:
Page 55 and 56:
Geologian tutkimuskeskus - Geologic
Page 57 and 58:
pohjan välille. Samanlaiseen tulok
Page 59 and 60:
Kuva 7. Pintaturpeen arseeni- ja ra
Page 61 and 62:
Page 63 and 64:
assa. Arseenia sisältävät tuotte
Page 65 and 66:
Kuva 2. Sammalnäytteet kerätään
Page 67 and 68:
laiset ioninvaihtoreaktiot ja alkua
Page 69 and 70:
Page 71 and 72:
sessi on herkkä ulkoisille tekijö
Page 73:
sa ja Maatalouden tutkimuskeskukses
Page 76 and 77:
Page 78 and 79:
Page 80 and 81:
Page 82 and 83:
Page 84 and 85:
Page 86 and 87:
Page 88 and 89:
Page 90 and 91:
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 105 and 106:
Page 107 and 108:
Lähteistä ja matalista kaivoista
Page 109 and 110:
Page 111 and 112:
Arseeni, Arsenic, μg/L Kuva 3. Hä
Page 113 and 114:
Page 115 and 116:
Kuva 1. Tutkimusalueen kartta. Figu
Page 117 and 118: Yleisin kovaa kallioperää peittä
Page 119 and 120: Arseeni Suomen luonnossa, ympärist
Page 123 and 124: Kuva 6 a. Porakaivoveden arseenipit
Page 127 and 128: Granitoideja Granitoids Metavulkani
Page 129 and 130: Näytteitä otettiin myös viidest
Page 131 and 132: kimäärin korkeampi porakaivovesis
Page 133 and 134: seenia (Lahermo et al. 2002). GTK:n
Page 139 and 140: muu teollisuus, other industry 6 %
Page 141 and 142: pilaantumisriskin (Lehto et al. 199
Page 143 and 144: BAF oli alle 1, eikä näiden lajie
Page 145 and 146: sen sitoutumista proteiinien sulfhy
Page 147 and 148: Air Uptake Direct Ingestion Volatil
Page 149 and 150: A B vioidaan maan kykyä huolehtia
Page 151 and 152: nitorointi vaatii usein merkittävi
Page 153 and 154: A modified toxicity testing method
Page 157 and 158: aiheuttamien terveysvaikutusten ja
Page 159 and 160: Arseenin aineenvaihdunta on monimut
Page 161 and 162: DMA:na. Työperäisessä altistumis
Page 163 and 164: Kuva 3. Virtsan arseenin spesiointi
Page 165 and 166: Työssä arseenille arvioidaan alti
Page 167: Ravinnosta saatavan arseenin aiheut
Page 173 and 174: Löllingiitti Harvinainen rauta-ars
Page 175: Arseeni Suomen luonnossa, ympärist
show all

arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?