arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

kokoa. Läheisimmät yhteydet järvisedimenttien,
moreenin ja kallioperän korkeiden arseenipitoisuuksien
välillä ovat Kolkonjärvellä (Lestinen
1989), Koitereella (Hartikainen & Nurmi 1993) ja
Ontojärvellä (Luukkonen et al. 2002, kuva
2.3.5a).
Kuva 8. Järvikohtaiset arseenin keskipitoisuudet luokiteltuna
järven pinta-alan ja As-pitoisuuden suhteen. Prosenttipisteitä
25 %, 50 %, 75% ja 90 % vastaavat pitoisuudet ovat 2,2 mg/
kg, 5,1 mg/kg, 9,4 mg/kg ja 15,8 mg/kg.
Figure 8. Arsenic mean concentrations in all lakes classified
according to lake area and As concentration. Percentiles 25 %,
50 %, 795 % and 90 % are 2.2 mg/kg, 5.1 mg/kg, 9.4 mg/kg,
and 15.8 mg/kg, respectively.
Tulosten perusteella arvioidaan, että Suomen järvisedimenttien
luontainen arseenipitoisuus on 8 mg/
kg. Suurimmat As-pitoisuudet (maksimi 35 mg/
kg) tavataan Keski- ja Etelä-Suomen järvissä, joiden
koko vaihtelee 10:stä 400:aan km 2 . Pienissä
(alle 10 km 2 ) järvissä on keskimäärin pienimmät
As-pitoisuudet.
Arseenin sedimentaatiota tapahtuu sekä pelkistävissä
että hapettavissa olosuhteissa. Pelkistävissä
olosuhteissa arseenin rikastuminen tapahtuu yhdessä
fosforin ja rikin kanssa, kun taas hapettavissa
olosuhteissa fosforin ohella myös raudalla ja
mangaanilla on tärkeä osuus. Pelkistävissä olosuhteissa
syntyvä vivianiitti voi selittää suuret fosforipitoisuudet
pienissä järvissä (cf. Virtanen 1994),
joissa on tavallista runsaammin myös arseenia. Hapettavissa
olosuhteissa syntyneiden sedimenttien
As-pitoisuus on korkeampi kuin pelkistävissä olo-
Arseni (As)
Arsenic
mg/kg
Tulosten arviointi
Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit
Arseeni järvisedimenteissä
suhteissa. Monissa pienissä ja matalissa järvissä
arseeni ei korreloi tilastollisesti merkitsevästi muiden
alkuaineiden kanssa, mistä voi päätellä, että
As ei ole tasapainossa oksidi- tai sulfidifaasin kanssa
sedimentin pintaosassa.
Järven syvyyden ja arseenin käyttäytymisen välillä
on selvä yhteys vain osassa aineistoa. Arseenin
korrelaatioiden (kuvat 1 ja 3) sekä C- ja S-pitoisuuksien
(taulukot 1 ja 6) perusteella voidaan päätellä,
että pienissä järvissä sedimentaatio tapahtuu
pelkistävissä olosuhteissa (cf. Pajunen 2000). Keskiarvopitoisuuksien
jakauma (taulukko 6) antaa
aiheen olettaa, että suuri järven syvyys mahdollistaa
tavallista tehokkaamman arseenin sedimentaation.
Pienissä järvissä esiintyy joskus kohonneita arseenipitoisuuksia
kuroutumiskohtaan liittyvissä sedimenteissä.
Myös Suur-Saimaan alkuvaiheessa
87