arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
pohjan välille. Samanlaiseen tulokseen on päädytty<br />
myös useissa aikaisemmissa tutkimuksissa (e.g.<br />
Salmi 1950, Hvatum 1971, Pakarinen & Tolonen<br />
1977).<br />
Turpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuudet vaihtelevat Pohjois-<br />
Pohjanmaalla turvekerrostumissa 0–52 mg/kg<br />
(keskiarvo 2,9 mg/kg ja mediaani 1,9 mg/kg, taulukko<br />
1). Pienimmät <strong>arseeni</strong>pitoisuudet ovat yleensä<br />
graniitti- ja granodioriittialueilla ja osittain myös<br />
liuskeiden ja plagioklaasiporfyriittien vaikutuspiirissä<br />
olevilla soilla. Suurimmat <strong>arseeni</strong>pitoisuudet<br />
ovat tunnettujen <strong>arseeni</strong>pitoisten malmien läheisyydessä<br />
tai kallioperältään tuntemattomilla alueilla.<br />
Turpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuudet Pohjois-Pohjanmaalla<br />
ovat yleensä suurimmat soiden pinta- ja pohjaturpeissa.<br />
Pintaturpeen As-pitoisuus on keskimäärin<br />
2,7 mg/kg ja pohjaturpeen 5,3 mg/kg. Suon pinnan<br />
ja pohjan väliin jäävässä turvekerrostumassa<br />
As-pitoisuus on keskimäärin 2,7 mg/kg (n = 397,<br />
taulukko 1). Suon pohjaturpeen <strong>arseeni</strong> on peräisin<br />
mineraalimaasta ja kallioperästä. Suon pintaturpeen<br />
<strong>arseeni</strong>n esiintyminen liittyy suon pinnan<br />
hapetus-pelkistys ilmiöihin ja kasvien ioninvaihtoon.<br />
Niillä soilla, joilla As-pitoisuudet ovat poikkeuksellisen<br />
suuria, runsaimmin <strong>arseeni</strong>a voi olla<br />
missä tahansa turvekerrostuman osassa. Tällaisia<br />
ovat mm. <strong>arseeni</strong>pitoisten malmien vaikutuspiirissä<br />
olevat turvekerrostumat, kuten Haapaveden Ängesnevan<br />
ja Itä-Suomessa Ilomantsin Pampalon<br />
Au–As-malmien yläpuolella olevat suot (Virtanen<br />
1990, Virtanen et al. 1997).<br />
Minkkinen ja Yliruokanen (1978) ovat analysoineet<br />
turpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuuksia 138 suolta Itä-<br />
Suomesta. Yleensä turpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuudet olivat<br />
alle 10 mg/kg. Suurimmat <strong>arseeni</strong>pitoisuudet<br />
ovat yleensä suon pohjalla runsaasti mineraaliainesta<br />
sisältävissä turpeissa. Taipaleen (1996) mukaan<br />
polttoturpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuus on keskimäärin<br />
2,2 mg/kg, ja Lehtovaaran et al. (1989) mukaan<br />
Joensuun ja Jyväskylän turvevoimalaitokselle<br />
toimitetun polttoturpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuudet ovat<br />
keskimäärin 4,5 mg/kg. Peuravuoren ja Pihlajan<br />
(1988) tutkimusten mukaan suomalaisten turpeiden<br />
<strong>arseeni</strong>pitoisuus oli keskimäärin 2,5 mg/kg.<br />
Suurimmat tunnetut turpeen <strong>arseeni</strong>pitoisuudet Suomessa<br />
ovat Ilomantsissa Pampalon kulta-<strong>arseeni</strong>malmin<br />
päällä olevassa turpeessa, joissa yksittäisistä<br />
näytteistä on analysoitu yli 1000 mg/kg:n <strong>arseeni</strong>pitoisuuksia,<br />
kun alueen <strong>arseeni</strong>n taustapitoi-<br />
<strong>Geologian</strong> <strong>tutkimuskeskus</strong> – Geological Survey of Finland<br />
Arseeni Pohjois-Pohjanmaan soiden turvekerrostumissa<br />
Kuva 3. Arseenin ja pH-arvon korrelaatio eri turvelajeissa Pohjois-Pohjanmaalla.<br />
Figure 3. Ratio of arsenic contents to pH values as function of<br />
botanical peat types in North Ostrobothnia (Pintaturve = Surface<br />
peat layer, Pohjaturve = Botton peat layer).<br />
Kuva 4. Suon tro<strong>fi</strong>an vaikutus <strong>arseeni</strong>n esiintymiseen pintaturpeessa<br />
Pohjois-Pohjanmaalla.<br />
Figure 4. Influence of mire vegetation trophic grade on arsenic<br />
contents in surface peat layer in North Ostrobothnia.<br />
suus on alle 5 mg/kg (Virtanen et al.1997). Myös<br />
lähteiden purkautumispaikoilla tavataan paikoin<br />
korkeahkoja As-pitoisuuksia, kuten Haapaveden<br />
Heikinnevalla (20–30 mg/kg), Virtanen & Herranen<br />
1992).<br />
Sphagnum-turpeiden <strong>arseeni</strong>pitoisuudet ovat<br />
tutkimusalueella selvästi pienempiä kuin Carexturpeiden.<br />
Sphagnum-turpeiden keskimääräinen<br />
<strong>arseeni</strong>pitoisuus on 1,4 mg/kg, kun Carex -turpeiden<br />
keskipitoisuus on 2,8 mg/kg (taulukko 1).<br />
55