Terveydenhuollon menojen hillintä - Valtioneuvoston kanslia

4.2 Uusien rokotteiden arviointi
Rokotteiden arvioinnin periaatteet
Pohdittaessa uusien rokotteiden liittämistä rokotusohjelmaan on Suomessa viime
vuosina poikkeuksetta laadittu päätöksentekijöille asiantuntijaraportti rokotusohjelman
odotetuista vaikutuksista. Sama käytäntö on yleistymässä myös muissa
läntisissä teollisuusmaissa.
Kotimaisista asiantuntijoista koostuva Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä
(KRAR) määritti vuonna 2002 rokotteiden yleiseen rokotusohjelmaan liittämisen
perusteet. KRAR:n mukaan rokotetta tulisi tarjota kaikille osana yleistä rokotusohjelmaa,
mikäli seuraavat ehdot täyttyvät:
Rokotusohjelma johtaa kansanterveydellisesti merkittävään tautien vähenemiseen.
Rokote on yksilötasolla turvallinen.
Rokotteen laajasta käytöstä ei ole odotettavissa hyötyyn nähden liiallisia
haittoja väestötasolla.
Rokotteesta saatavan hyödyn ja tarvittavan taloudellisen panostuksen
suhde on kohtuullinen.
Rokotusohjelman laajennuksia käsittelevissä asiantuntijaselvityksissä pyritään
käytettävissä olevan tiedon perusteella arvioimaan, täyttyvätkö em. kriteerit.
Viime vuosina tehtyihin asiantuntijaselvityksiin on aina liitetty myös rokotusohjelman
kustannusvaikuttavuusanalyysi. Tuoreimmat selvitykset ovat koskeneet
lasten influenssa- ja pneumokokkirokotuksia, jotka esitellään seuraavassa tarkemmin.
Lasten influenssarokotukset
Influenssa aiheuttaa merkittävän tautitaakan terveille lapsille. Influenssan ilmaantuvuus
on lapsilla suurempi kuin aikuisilla (Glezen ja Couch 1978; Monto ja
Sullivan 1993; Glezen, ym. 1997; Hurwitz, ym. 2000). Aikaisemmin terveiden
lasten riski joutua sairaalahoitoon influenssan takia on yhtä suuri kuin aikuisten,
jotka kuuluvat johonkin lääketieteelliseen riskiryhmään (Izurieta, ym. 2000;
Neuzil, ym. 2000; Thompson, ym. 2004). Lapsia pidetään pääasiallisina influenssan
tartuntalähteinä (Glezen ja Couch 1978; Longini, ym. 1982; Neuzil, ym.
2002a) ja lasten influenssaan liittyy usein myös bakteerien aiheuttamia jälkitauteja
kuten välikorvatulehduksia (Ruuskanen, ym. 1989; Heikkinen, ym. 1991;
Whitley, ym. 2001; Neuzil, ym. 2002b). Pienille lapsille turvallisen inaktivoidun
influenssarokotteen teho vaihtelee 70–90 prosentin välillä (Heikkinen, ym. 1991;
Neuzil, ym. 2001; France, ym. 2004).
100