Terveydenhuollon menojen hillintä - Valtioneuvoston kanslia

1 JOHDANTO
Suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisen mittapuun mukaan tehokas.
Terveydenhuollon kokonaismenot ovat edulliset ja tulokset hyviä. EU-maista vain
Espanjassa ja Portugalissa terveydenhuollon menot asukasta kohti ovat Suomea
pienemmät ja vain Irlannissa terveydenhuoltoon käytetään pienempi osa bruttokansantuotteesta
kuin Suomessa (vuosi 2004, OECD 2006). Terveydenhuollon
keinoin estettävissä oleva kuolleisuus on Suomessa alhainen ja vain Ruotsi,
Ranska ja Saksa ovat EU-maista edellä (Nolte & Mckee 2003). Suomalaiset ovat
EU-maiden tyytyväisimpiä terveydenhuoltoon (Eurobarometer 2003). Vain lääkäripalvelujen
käytössä havaittava epätasa-arvo väestöryhmien kesken herättää
merkittävämpää arvostelua, kun hoidon saatavuus hoitotakuun myötä on selvästi
alkanut kohentua (OECD 2005).
Myönteisestä tilannearviosta huolimatta terveydenhuollon toimintaa, rakenteita
ja rahoitustapaa joudutaan arvioimaan kriittisesti, jotta väestölle pystytään
tarjoamaan tarvittavat palvelut myös tulevaisuudessa.
Terveydenhuoltoon kuluu tulevaisuudessa todennäköisesti aiempaa suurempi
osa kansakunnan taloudellisista voimavaroista. Terveydenhuollon teknologian
kehitys tuo koko ajan lisää uusia hoitomahdollisuuksia, asiakkaiden vaatimukset
kasvavat vaurastumisen ja koulutustason nousun myötä. Väestörakenteen muutos
lisää terveyspalvelujen tarvetta. Taloudellinen integraatio ja globalisaatio
vaikuttavat enenevästi myös terveydenhuoltoon, joskin niiden merkitystä on
vaikea arvioida.
Työvoiman saatavuus tulee olemaan merkittävä ja kasvava ongelma. Työvoimamarkkinoilta
poistuu jo lähivuosina enemmän väkeä kuin sinne tulee. Kilpailu
osaavasta työvoimasta kiristyy yksityisen ja julkisen sektorin kesken sekä
maan sisällä alueiden kesken. Terveydenhuollon uusi teknologia on kallista ja
vaikuttaa eräiden arvioiden mukaan enemmän terveydenhuollon menoihin kuin
väestön ikääntyminen (esim. Kuusi ym. 2006).
On selvää, että terveydenhuollon rahoitusjärjestelmään kohdistuu kasvavia
uudistuspaineita.
Palvelujen rahoitustapa vaikuttaa merkittävästi kaikkien terveydenhuollon toimijoiden,
kuluttajien, tuottajien ja rahoittajien toimintaan. Se osaltaan vaikuttaa
myös terveyspalvelujen käytön määrään, terveydenhuollon menoihin ja sitä
kautta tarvittavan rahoituksen kokonaismäärään. Suomen terveydenhuollon
monikanavaisessa rahoitusjärjestelmässä on monia tekijöitä ja kiihokkeita, jotka
ovat omiaan kannustamaan palvelujen ja hoidon järjestämiseen asiakkaan kannalta
epätarkoituksenmukaisesti ja kokonaisuuden kannalta epätaloudellisesti.
11