Terveydenhuollon menojen hillintä - Valtioneuvoston kanslia
Terveydenhuollon menojen hillintä - Valtioneuvoston kanslia
Terveydenhuollon menojen hillintä - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Taulukko 5.1 <strong>Terveydenhuollon</strong> pääasiallinen rahoitusmuoto eräissä OECDmaissa.<br />
30<br />
Pääosin verorahoitteinen<br />
järjestelmä<br />
Pääosin pakolliseen<br />
sairausvakuutukseen<br />
perustuva järjestelmä<br />
Julkisen rahoituksen osuus korkea, yli 70 %<br />
Espanja Hollanti<br />
Irlanti Japani<br />
Islanti Luxemburg<br />
Iso-Britannia Ranska<br />
Italia Saksa<br />
Norja<br />
Ruotsi<br />
Suomi<br />
Tanska<br />
Uusi-Seelanti<br />
Sekajärjestelmä<br />
Yksityisen rahoituksen osuus melko korkea, yli 30 %<br />
Australia Belgia Kreikka *<br />
Kanada Etelä-Korea Sveitsi *<br />
Portugali Itävalta Yhdysvallat **<br />
* Minkään rahoitusmuodon osuus ei ylitä 50 %<br />
** Pääosin yksityinen rahoitus<br />
Lähde: Gottret ja Schieber 2006.<br />
Julkisen sairausvakuutuksen rahoitus perustuu työtuloista perittäviin sairausvakuutusmaksuihin<br />
(Klavus ym. 2005). Vakuutusmaksut ovat yleensä pakollisia<br />
ja niitä maksavat sekä työntekijät että työnantajat. Sairausvakuutus on pääasiallinen<br />
terveydenhuollon rahoitusmuoto monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa.<br />
Yleisestä verorahoituksesta poiketen, sairausvakuutuksen maksutuotot on<br />
suoraan korvamerkitty käytettäväksi terveyspalvelujen järjestämiseen. Sairausvakuutukseen<br />
kuulumisen pakollisuudessa ja erilaisissa maksujen määräytymisperusteissa<br />
on eroja eri maiden välillä. Sairausvakuutusjärjestelmät kattavat<br />
yleensä koko väestön, mutta joissakin maissa tietyn tulorajan ylittävillä tulonsaajilla<br />
on mahdollisuus tai velvollisuus valita pakollisen julkisen ja vapaaehtoisen<br />
yksityisen vakuutuksen välillä.<br />
Yksityisen sairausvakuutuksen merkitys terveydenhuollon rahoituksessa on<br />
yleensä vähäinen (Klavus ym. 2005), ainoastaan Yhdysvalloissa ja Sveitsissä sillä<br />
on merkittävä rooli. Yksityinen vakuutus voi olla julkista vakuutusta täydentävä<br />
tai korvaava. Täydentävä yksityinen vakuutus korvaa palveluja jotka eivät kuulu<br />
tai kuuluvat vain osittain kollektiivisen rahoitusjärjestelmän piiriin. Täydentävä<br />
yksityinen vakuutus voi mahdollistaa nopeamman hoitoon pääsyn tai paremman<br />
hoidon. Yksityinen vakuutus voi myös korvata palvelujen käyttäjille yksityisistä<br />
palveluista tai julkisten palvelujen asiakasmaksuista aiheutuvia kustannuksia.
Change language