Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kunnilla nousee lähelle 60 prosenttia. Joukkoliikennekaupungin<br />
osalta erityisesti Lohjan kaupunkiseudulla<br />
vyöhykkeen autoistumiskehitys on ollut poikkeuksellisen<br />
voimakasta. Lamavuosien autoistumisasteen<br />
lasku näkyy selvimmin vuoden 1995 autoistumisluvuissa<br />
joukkoliikennekaupungin vyöhykkeellä.<br />
Joukkoliikennekaupungin autoistumiskehityksen<br />
tarkastelu on tärkeää erityisesti eheyttämisen näkökulmasta.<br />
Lähiöiden väestömäärä on laskenut ja<br />
autoistuminen voimistuu. Muutoksen seurauksena<br />
joukkoliikenteen käyttäjämäärät laskevat ja vuorotarjonta<br />
heikkenee. Eheyttävällä täydennysrakentamisella<br />
voidaan joukkoliikenteen edellytyksiä parantaa<br />
nimenomaan joukkoliikennekaupungin alueella.<br />
Ongelmaksi nousevat keskisuuret kaupungit, jos<br />
joukkoliikenteen reitit käyttäjien vähetessä muuttuvat<br />
pelkiksi palvelulinjoiksi eivätkä ne enää palvele<br />
työssäkäyntiä.<br />
Autokaupunkivyöhykkeellä autoistumisaste on<br />
noussut lähes 90 prosenttiin. Vyöhykkeen autoistumisaste<br />
on tästä huolimatta kasvussa, kun asuntokuntiin<br />
hankitaan kakkos- ja kolmosautoja. Kehityksen<br />
suunta on ollut kaikilla esimerkkialueilla lähes<br />
yhdensuuntainen. Autokaupungin alueella on myös<br />
joukkoliikennetarjontaa, mutta joukkoliikenteen<br />
vuorotiheys ei riitä nostamaan sitä joukkoliikennekaupungiksi.<br />
Aikasarjatarkastelun ongelma on ratkaistavissa<br />
Tulokset kertovat selvästi erot kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen<br />
kehityksessä suhteessa autoistumiseen.<br />
Vyöhykejaon puutteena esimerkissä on kuitenkin<br />
aluerajauksen poikkileikkauksen rajoittuminen<br />
vain vuoden 2005 poikkileikkaustietoon. Siinä<br />
oletetaan, että aikaisempien poikkileikkausvuosien<br />
vyöhykkeet ovat samoja kuin vuonna 2005. Näinhän<br />
ei todellisuudessa tietenkään ole. Sekä aluerajaus että<br />
sen kriteerit ovat tuona aikana muuttuneet. Vuoden<br />
1980, 1990 ja 2000 joukkoliikennekaupungin rajauksessa<br />
tulee huomioida sen aikainen tilanne ja palvelutaso<br />
suhteessa muuhun liikkumiseen.<br />
Seurantatiedon puutteet ovat tuttuja YKR:n kehitystyössä,<br />
jossa ongelman ratkaisemiseksi käytetään ajassa<br />
muuttuvia aluerajauksia. Vyöhykejaon jatkokehittämisen<br />
yhtenä lähtökohtana onkin saada poikkileikkaustietoa<br />
vyöhykejaosta myös aikaisemmilta vuosilta<br />
ongelman poistamiseksi. Vasta se takaa alueellisesti ja<br />
ajallisesti vertailukelpoisen seurantatiedon.<br />
Vyöhykemallin käyttö yhdyskuntarakenteen<br />
eheyttämisessä<br />
Suomalaisten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen<br />
keskimääräinen asukastiheys on kansainvälisesti<br />
verrattuna alhainen, kuten myös asumisväljyys. Suomessa<br />
on siis ”rakennettu harvaan ja asuttu ahtaasti”.<br />
Taustalla on hidas kaupungistuminen ja sodan jälkeinen<br />
metsälähiörakenne. Kantakaupungin ja metsälähiöiden<br />
väliin on jäänyt laajoja rakentamattomia alueita.<br />
Myös asumisväljyytemme alhaisuus on perua<br />
sotien jälkeen rakennetuista pienistä kerrostaloasunnoista.<br />
Suurempiin asuntoihin ei sodan jälkeen nopean<br />
kaupungistumisen aikana ollut varaa toisin kuin<br />
länsinaapurissamme.<br />
Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla kantakaupungin<br />
ja lähiöiden asukastiheys ei kuitenkaan<br />
jää kovin paljonkaan jälkeen pohjoismaisesta tasosta.<br />
Keskimääräistä asukastiheyttä laskevat erityisesti<br />
1980-luvulla voimakkaasti laajentuneet alhaisen tiheyden<br />
pientaloalueet, jotka ulottuvat pitkälle maaseudulle<br />
tiestöä mukaillen. Myöskään taajaman ja<br />
ympäröivän haja-asutusalueen raja ei ole selvä kuten<br />
useimmissa muissa maissa.<br />
Eheyttämisen mahdollisuus<br />
Suomen harvassa yhdyskuntarakenteessa on kuitenkin<br />
kansainvälisesti verrattuna lähes ylivertainen<br />
mahdollisuus. Harva rakenne mahdollistaa voimakkaankin<br />
täydennysrakentamisen luonto- ja virkistysalueita<br />
uhkaamatta. Meillä on siis varaa täydennysrakentamiseen,<br />
toisin kuin useilla ennestään tiiviillä<br />
Keski-Euroopan kaupunkiseuduilla, joihin täytyy<br />
päinvastoin virkistysalueet tuoda ”sisään” purkamalla<br />
rakennuskantaa.<br />
Suomen alhainen kaupungistumisaste ja asumisväljyys<br />
toimivat täydennysrakentamisen ”moottorina”.<br />
Väestön ja ennen kaikkea asumisväljyyden kasvu<br />
kaupunkiseuduilla luo uudisrakentamistarpeen,<br />
jolla mahdollistetaan rakenteen eheyttäminen. Samoin<br />
meillä on lähes kaikilla kaupunkiseuduilla lähiörakenteesta<br />
johtuen yhdyskuntarakenteen nauhamainen<br />
perusrakenne, jolla joukkoliikenteen sekä<br />
pyöräilyn edellytyksiä voidaan merkittävästi parantaa.<br />
Autokaupunkikehitys ei ole kuitenkaan edennyt<br />
niin pitkälle, että amerikkalainen pientalomatto olisi<br />
vallannut nauhamaiset yhdyskuntarakenteen perusrakenteet.<br />
23
Change language