Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kuvio 18. Kaupunkirakenteen kehityssuunnat eri ulottuvuuksilla.<br />
Indeksi (1985 = 100)<br />
110<br />
105<br />
100<br />
95<br />
90<br />
Väestön ja työpaikkojen sekoittuneisuus (M7)<br />
Väestötiheys (M1)<br />
Rakennetun alueen yhtenäisyys (M2)<br />
Väestön keskittyneisyys (M3)<br />
Väestön keskustaetäisyys (M5)<br />
Väestön ja työpaikkojen välinen keskietäisyys (M8)<br />
Väestön keskittyneisyys osa-alueilla (M4)<br />
Ytimisyys (M6)<br />
85<br />
1985 1990 1995 2000<br />
Lähde: Tilastokeskus, SYKE: YKR-aineisto<br />
niiden kehityksestä yleisellä tasolla, mutta se ei kerro,<br />
miten todelliset työmatkapituudet kehittyvät. Tämän<br />
vuoksi olisi syytä käyttää aina todellisia työmatkoja<br />
kuvaavaa tietoa, kun se vain on mahdollista. Toisaalta<br />
mittari tarjoaa mielenkiintoisen vastinparin todellisista<br />
työmatkoista lasketuille etäisyyksille. Näiden<br />
yhteistarkastelu toisikin mielenkiintoisen lisänäkökulman<br />
aiempiin tarkasteluihin.<br />
Kaupunkirakenteen kehitys eri ulottuvuuksilla<br />
Kaupunkirakenteen kehityksen piirteistä voidaan<br />
muodostaa yleiskuva tarkastelemalla eri rakenneulottuvuuksien<br />
suhteellisia muutoksia. Näin saadaan<br />
käsitys paitsi kunkin rakenneulottuvuuden suhteellisesta<br />
kehityksestä, myös eri ulottuvuuksien kehityksestä<br />
suhteessa muilla rakenneulottuvuuksilla tapahtuneeseen<br />
kehitykseen. Kuviossa 18 on esitetty yhteenveto<br />
kaupunkirakenteen kehityksestä Helsingin<br />
työssäkäyntialueella vuodesta 1985 lähtien. Vuoden<br />
1985 tilannetta kuvaavien rakennemittareiden arvot<br />
on asetettu arvoon 100. Muiden poikkileikkausvuosien<br />
tilannetta verrataan tähän arvoon, jolloin ne kertovat<br />
prosentuaalisesta muutoksesta lähtötilanteeseen<br />
verrattuna. Esimerkiksi vuoden 2000 väestötiheyttä<br />
(mittari 1; M1) kuvaava indeksiarvo 106 kertoo, että<br />
kaupunkiseudun väestötiheys on kasvanut kuudella<br />
prosenttiyksiköllä vuodesta 1985 lähtien. Väestön ja<br />
työpaikkojen keskietäisyyttä (mittari 8; M8) kuvaava<br />
indeksiarvo 96 puolestaan kertoo etäisyyden lyhentyneen<br />
neljän prosenttiyksikön verran vuosien 1985<br />
ja 2000 välillä.<br />
Kaikkein voimakkain kehitys on tapahtunut seudullisessa<br />
työpaikkarakenteessa (M8), jossa Helsingin<br />
kantakaupungin painoarvo on vähentynyt etenkin<br />
seudun kehäväylien yhteyteen syntyneiden työpaikkatihentymien<br />
kustannuksella. Myös väestön<br />
osa-alueittainen keskittyneisyys (M4) on vähentynyt<br />
selvästi tarkastelujakson aikana. Tämä johtuu sekä<br />
väestön vähenemisestä kaikkein tiheimmin asutuilla<br />
alueilla että asutuksen leviämisestä kaupunkiseudun<br />
reunavyöhykkeellä. Näiden ohella voimakkaampaa<br />
kehitystä voidaan havaita lähinnä väestötiheyden<br />
(M1) sekä väestön ja työpaikkojen sekoittuneisuuden<br />
(M7) kohdalla. Muilla ulottuvuuksilla muutos oli vähäisempää.<br />
Tarkastelu osoittaa, että muutoksen suunta ja voimakkuus<br />
voivat vaihdella tarkastelujakson aikana.<br />
Esimerkiksi väestön ja työpaikkojen sekoittuneisuus<br />
(M7) kasvoi voimakkaasti 1980-luvun lopulla,<br />
mutta tämän jälkeen muutos on ollut vähäistä. Toisen<br />
tyyppinen kehitys on tapahtunut väestötiheyden<br />
(M1) kohdalla, jossa kasvu on tapahtunut nimenomaan<br />
1990-luvulla. Mielenkiintoisia kehityskulkuja<br />
51
Change language