Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kuvio 5. Väestöntiheys eri etäisyysvyöhykkeillä Helsingin rautatieasemalta vuosina 1980<br />
ja 2007.<br />
Väestöntiheys<br />
(as./ha)<br />
120<br />
100<br />
2007<br />
Trendi 2007<br />
1980<br />
Trendi 1980<br />
80<br />
60<br />
40<br />
20<br />
0<br />
1 5 10 15 20 25<br />
Etäisyys (km)<br />
Lähde: Tilastokeskus, SYKE: YKR-aineisto<br />
Tiheysmittarin avulla voidaan tuottaa helposti ymmärrettävää<br />
tietoa kaupunkirakenteesta ja sen kehityksestä.<br />
Mittarin laskennassa on kuitenkin käytetty<br />
erilaisia pinta-alaa kuvaavia käsitteitä, mikä vaikeuttaa<br />
eri yhteyksissä tuotettujen tiheyslukujen vertailtavuutta.<br />
Väestömäärä voidaan suhteuttaa esimerkiksi<br />
tietyn alueen kokonaispinta-alaan, maa-alaan tai<br />
rakennettuun maa-alaan. Väestötietoihin perustuvien<br />
tarkasteluiden rinnalla voidaan käyttää myös esimerkiksi<br />
työpaikkatiheyttä, rakennustehokkuutta tai<br />
asuntotiheyttä kuvaavia mittareita.<br />
Kaupunkirakennetarkasteluissa voidaan hyödyntää<br />
myös erilaisia tiheyslukujen pohjalta johdettuja<br />
muita tunnuslukuja. Vertailulukuina voidaan käyttää<br />
esimerkiksi osa-alueittain tarkasteltuna suurimpia tai<br />
pienimpiä tiheyksiä sekä näiden suhdelukuja (Malpezzi<br />
1999). Lisäksi osa-alueittaisista tiheysluvuista<br />
voidaan laskea erilaisia jakauman hajontaa tai tasaisuutta<br />
kuvaavia tunnuslukuja. Tällaisia ovat esimerkiksi<br />
variaatio- ja Gini-kertoimet.<br />
Myös tiheysgradientit ovat olleet jo pitkään käytössä<br />
(McDonald 1989). Väestötiheysgradientti on<br />
yksinkertaisimmillaan yhden selittävän muuttujan -<br />
yleensä keskustaetäisyys - ja vakiotermin muodostama<br />
regressiomalli, jossa selitettävänä muuttujana on<br />
väestötiheys (ks. kuvio 5) (Torrens & Alberti 2000).<br />
Kaupunkirakenteen hajautuminen yhdistetään tällöin<br />
gradientin loivenemiseen. Tiheysgradientin avulla on<br />
mitattu myös työpaikkatiheyden muuttumista keskustaetäisyyden<br />
suhteen (Glaeser & Kahn 2003). Niin<br />
ikään rakennusintensiteetille voidaan laskea tiheysgradientti,<br />
jonka tulisi olla staattisen ja yksikeskuksisen<br />
kaupungin teoreettisen mallin oletusten täyttyessä<br />
laskeva. Alakeskukset ja ns. vuosikertaefektit,<br />
joilla viitataan eri aikoina vallinneiden rakentamistapojen<br />
vaikutuksiin, voivat toki muuttaa tätä kuvaa<br />
(Brueckner 1980).<br />
Pelkkää tiheystarkastelua dynaamisempi kuva<br />
kaupunkirakenteen muutokseen saadaan väestönkasvun<br />
ja rakennetun alueen kasvun välistä suhdetta tarkastelemalla<br />
(esim. Fulton ym. 2001, Lopez & Hynes<br />
2003). Vanhemmilla alueilla väestötiheydet pyrkivät<br />
laskemaan ilman alueelle kohdistuvaa täydennysrakentamista.<br />
Kaupunkialueen reunavyöhykkeelle rakennettavan<br />
uuden asuinalueen väestötiheys voikin<br />
olla vanhaa ja keskeisemmin sijaitsevaa aluetta korkeampi,<br />
vaikka kaupunkirakenteen laajetessa rakennus-<br />
ja väestötiheydet eivät reuna-alueilla yleisesti<br />
ottaen olisikaan kovin korkeita. Väestönkasvun ja rakennetun<br />
alueen kasvun suhde kertoo kuitenkin muutoksen<br />
suunnan.<br />
32
Change language