Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
alueen sisäiset erot, jotka voidaan havaita pienempää<br />
ja erottelukykyisempää alueyksikköä käyttäen. Olennaista<br />
tarkastelun kannalta on kuitenkin se, että lukuarvot<br />
kertovat samansuuntaisesta kehityksestä käytetystä<br />
ruutukoosta riippumatta.<br />
Kuvio 16. Väestön ja työpaikkojen sekoittuneisuutta<br />
kuvaava indeksiarvo erikokoisista<br />
ruutualueista laskettuna.<br />
1kmx1kmruutu<br />
2000<br />
1995<br />
1990<br />
1985<br />
Koska valtaosa työllisistä käy töissä oman asuinalueensa<br />
ulkopuolella, sekoittuneisuustarkastelun rinnalla<br />
tarvitaan myös tätä ulottuvuutta kuvaava tarkastelu.<br />
Indikaattorina voidaan käyttää väestön ja työpaikkojen<br />
välistä laskennallista keskietäisyyttä, mikäli<br />
todelliset työmatkatiedot eivät ole käytettävissä.<br />
Tällöin kyse ei ole todellisista työmatkaetäisyyksistä<br />
vaan rakenteen mahdollistamasta potentiaalisesta<br />
työmatkaetäisyydestä. Ajatus on, että lyhyet etäisyydet<br />
asuntojen ja työpaikkojen välillä mahdollistavat<br />
myös lyhyemmät työmatkat. Tarvitaan tosin vertailua<br />
todellisiin työmatkoihin, jotta nähdään päteekö tämä<br />
myös käytännössä.<br />
Tässä käyetty etäisyysindeksi kuvaa työikäisen<br />
väestön ja työpaikkojen välisiä etäisyyksiä ja niissä<br />
tapahtunutta kehitystä. Vuonna 1985 näiden välinen<br />
etäisyys koko työssäkäyntialueella oli keskimäärin<br />
24,25 kilometriä ja vuonna 2000 23,42 kilometriä.<br />
Samaan aikaan rakennettujen ruutualueiden välinen<br />
keskietäisyys säilyi jokseenkin muuttumattomana,<br />
jolloin kaupungin koon huomioivan etäisyysindeksin<br />
kehitys (kuvio 17) noudattaa pitkälti työikäisen väestön<br />
ja työpaikkojen välisen etäisyyden kehitystä. Tarkastelun<br />
perusteella voidaan siten sanoa, että etäisyydet<br />
näiden välillä ovat lyhentyneet hieman vuosien<br />
1985 ja 2000 välisenä aikana. Muutos ajoittuu selvästi<br />
1990-luvulle ja erityisesti sen loppupuolelle.<br />
Kuvio 17. Työikäisen väestön ja työpaikkojen<br />
välistä etäisyyttä kuvaava indeksi Helsingin<br />
työssäkäyntialueella vuosina 1985,<br />
1990, 1995 ja 2000.<br />
Indeksi<br />
0,6<br />
0,5<br />
500 m x 500 m ruutu<br />
0,4<br />
250 m x 250 m ruutu<br />
0,3<br />
0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5<br />
Indeksi<br />
Lähde: Tilastokeskus, SYKE: YKR-aineisto<br />
0,2<br />
0,1<br />
Väestön ja työpaikkojen keskietäisyys<br />
0<br />
1985 1990 1995 2000<br />
Lähde: Tilastokeskus, SYKE: YKR-aineisto<br />
Tulos on linjassa esimerkiksi työpaikkaytimisyystarkastelun<br />
sekä työpaikkojen sijoittumista koskevien<br />
tutkimusten (esim. Helminen ym. 2005) kanssa,<br />
joissa työpaikkoja todetaan syntyneen yhä enemmän<br />
Helsingin ydinkeskustaa ympäröivälle kehävyöhykkeelle.<br />
Tämä lyhentää asutuksen ja työpaikkojen välistä<br />
keskietäisyyttä, mutta ei välttämättä todellisia<br />
työmatkoja, sillä yhä useammin työmatkaliikkuminen<br />
tapahtuu seudun reuna-alueella. Erityisesti reuna-alueella<br />
tapahtuva poikittaisliikenne pidentää työmatkoja<br />
verrattuna tilanteeseen, jossa työmatkat tapahtuvat<br />
pelkästään reunan ja ytimen välillä. Lisäksi<br />
ytimestä kehävyöhykkeelle siirtyvä työpaikka mahdollistaa<br />
pidemmät reuna-alueelta suuntautuvat työmatkat<br />
työmatkoihin kuluvan ajan pysyessä silti samana.<br />
Onkin mahdollista, että tällainen työpaikkarakenteen<br />
kehitys tukee asutusrakenteen hajautumista<br />
yhä laajemmalle alueelle. Tähän tulisi jatkossa kiinnittää<br />
entistä enemmän huomiota.<br />
Väestön ja työpaikkojen keskietäisyyttä kuvaava<br />
mittari kertoo näiden keskinäisistä sijaintisuhteista ja<br />
50
Change language