Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
voitu tässä testata, koska Helsingin seudulta ei ollut<br />
käytettävissä kaikkia tarvittavia tietoja. Jatkossa vastaavat<br />
tarkastelut voidaan tehdä myös Helsingin työssäkäyntialueelta.<br />
Kaupunkiseutujen välinen vertailu<br />
onkin keskeinen mittareiden käyttötarkoitus. Muodoltaan,<br />
kooltaan sekä sijainniltaan vakiona pysyvät<br />
ruutualueet mahdollistavat keskenään vertailukelpoiset<br />
tutkimusasetelmat, kunhan huolehditaan siitä, että<br />
mittarit lasketaan vertailukelpoisella tavalla.<br />
Esitutkimuksen yhteydessä nousi esiin useita haasteita,<br />
joihin kyettiin vastaamaan vain osittain. Ensinnäkin,<br />
mittareiden laskennassa käytettävät raja-arvot<br />
tulisi määrittää useamman kaupunkiseudun tietojen<br />
perusteella. Tällöin mittareiden antamat tulokset eivät<br />
olisi sidoksissa pelkästään kyseisen kaupunkiseudun<br />
omiin ominaispiirteisiin, vaan päinvastoin toisivat<br />
kunkin kaupunkiseudun erityispiirteet paremmin<br />
esiin. Tässä työssä mittareiden kalibrointi suoritettiin<br />
kaupunkikohtaisesti, mikä heikentää tulosten vertailtavuutta.<br />
Toiseksi, vasta useamman kaupunkiseudun<br />
vertailu antaa eväitä arvioida kehityksen luonnetta.<br />
Pelkästään yhden kaupunkiseudun tietojen pohjalta<br />
on vaikea arvioida esimerkiksi muutosten voimakkuutta<br />
(paljonko on paljon) tai yleisyyttä (onko<br />
olemassa joitakin suomalaisille kaupunkiseuduille<br />
tyypillisiä tai yleisiä kehityspiirteitä). Kolmanneksi,<br />
vasta kaupunkiseutuja ja niiden kehityspiirteitä vertaamalla<br />
voidaan arvioida kaupunkiseutujen koon<br />
vaikutuksia eri rakennepiirteiden kehittymiseen.<br />
Voidaan esimerkiksi kysyä, vaikuttaako kaupunkien<br />
koko itsessään joidenkin rakennepiirteiden, kuten<br />
ytimisyyden, kehitykseen.<br />
Kaupunkirakenteen muutos on aina sidoksissa<br />
pitkän aikavälin kuluessa muodostuneisiin ja nykyhetken<br />
kannalta annettuina pidettäviin rakenteellisiin<br />
lähtökohtiin. Ihmistoiminnan ohella näihin lähtökohtiin<br />
vaikuttavat lisäksi erilaiset luonnonmaantieteelliset<br />
tekijät, jotka toisaalta tarjoavat edellytyksiä tietyn<br />
tyyppisten rakenteiden syntymiselle ja toisaalta<br />
rajoittavat kehitystä. Eräs haaste kaupunkirakenteen<br />
tutkimukselle onkin, miten eritellä näiden annettuina<br />
otettavien rakenteellisten rajoitusten rooleja kaupunkiseutujen<br />
välillä havaittavien erojen taustalla.<br />
Voi nimittäin olla, että kaupunkiseudut ovat kehittyneet<br />
toimintaympäristön eroista johtuen selvästi erilaisiksi,<br />
vaikka mikrotasolla tehdyt valinnat sinänsä<br />
olisivatkin toistensa kaltaisia. Kiinnostava jatkotutkimuksen<br />
aihe onkin, voidaanko kaupunkiseutujen<br />
rakenteiden kehityksessä havaita yli ajan tapahtuvaa<br />
konvergenssia ja jos voidaan, millaista tämä kehitys<br />
on luonteeltaan?<br />
Myös itse muutosprosessi on luonteeltaan kompleksinen.<br />
Yksilötason valinnat ja markkinoiden toiminta<br />
sekä toisaalta poliittinen ohjaus ja suunnitteluratkaisut<br />
vaikuttavat hitaasti etenevään muutokseen.<br />
Tehdyt ratkaisut vaikuttavat myös tuleviin valintoihin<br />
valintamahdollisuuksien joukkoa kaventamalla. Tämä<br />
polkuriippuvuuden ajatus näkyy myös tämän tarkastelun<br />
tuloksissa: käynnissä olevan kehityksen suuntaa<br />
on vaikea muuttaa ja mikäli muutos tapahtuu, sen vaikutukset<br />
näkyvät vasta pitkän ajan kuluessa.<br />
Eurooppalaisessa kaupunkiseutujen vertailussa<br />
(EEA 2006) Helsingin seutu havaittiin harvaan asutuksi<br />
ja lehtikirjoittelun mukaan varoittavaksi esimerkiksi<br />
kaupunkirakenteen kehityksestä. Se mikä<br />
jäi huomaamatta, oli että kaupunkirakenteen kehitys<br />
(väestötiheydellä mitattuna) oli Helsingin seudulla<br />
kuitenkin kohti tiiviimpää rakennetta. Historiallisen<br />
kehityksen tuloksena Helsingin seudun kaupunkirakenne<br />
on jäänyt ainakin eurooppalaisen mittapuun<br />
mukaan harvaksi ja hajanaiseksi, mutta se on kuitenkin<br />
tiivistynyt jatkuvasti. Erityisesti näin on tapahtunut<br />
seudun ytimessä, pääkaupunkiseudulla. Kokonaan<br />
toinen kysymys on, voidaanko tiivistymistä pitää<br />
riittävänä ja mikäli näin ei ole, missä muodossa<br />
sitä tulee jatkossa edistää. Kaupunkiseudun kasvun<br />
luoma asuntokysyntä luo paineita ja kannustimia tiivistämiseen.<br />
Samalla joudutaan kuitenkin pohtimaan<br />
erilaisiin valintoihin liittyviä vaikutuksia. Jännitteitä<br />
esiintyy esimerkiksi rakentamistehokkuuden kasvattamista<br />
ja viheralueiden säilyttämistä vaativien näkemysten<br />
välillä. Kerrostalo- ja pientalorakentamista<br />
puolustavien näkemysten välillä esiintyy samantyyppisiä<br />
jännitteitä.<br />
Kaupunkirakennetta kuvaavista mittareista useimmat<br />
osoittivat suhteellisen pientä muutosta tarkastelujaksolla<br />
ja yleisesti ottaen muutokset olivat kohti<br />
eheämpää rakennetta. Merkittävin poikkeama tästä<br />
oli kaupunkiseudun työpaikkarakennetta (ytimisyys)<br />
kuvaavan mittarin tulos. Pääkeskus (Helsingin kantakaupunki)<br />
ei ole sinällään heikentynyt, mutta kasvu<br />
on suuntautunut vahvasti sitä ympäröivälle vyöhykkeelle.<br />
Tällä voi olla pidemmällä aikavälillä merkittäviä<br />
seurausvaikutuksia, sillä kotitalouksien sijoittumismahdollisuudet<br />
seudulla lisääntyvät moniytimisen<br />
rakenteen myötä. Kyse on sekä työmahdollisuuksien<br />
että palveluiden alueellisen saatavuuden tuottamista<br />
vaikutuksista.<br />
53
Change language