Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
Julkaisu - Hel2
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Tässä suhteessa ruutuaineisto soveltuu tarkasteluun<br />
erityisen hyvin, sillä se on yksiselitteinen ja ajassa<br />
muuttumaton alueyksikkö. Sen sijaan erikokoisiin,<br />
vapaasti rajautuviin ja ajassa muuttuviin alueaineistoihin<br />
perustuvien lukuarvojen vertailussa tulee käyttää<br />
harkintaa.<br />
Mittari 5: Keskustahakuisuus<br />
Keskustahakuisuus kuvaa ilmiön tai kohteiden hakeutumista<br />
kaupunkiseudun ytimeen tai sen välittömään<br />
läheisyyteen. Tässä keskustahakuisuuden<br />
mittana käytetään väestön keskimääräistä etäisyyttä<br />
Helsingin ydinkeskustasta. Moniytimisellä kaupunkiseudulla<br />
etäisyyksiä voidaan laskea myös halutuntasoisista<br />
alakeskuksista käsin. Keskusetäisyyden<br />
(Dist (CBD)<br />
) laskentakaava on seuraava:<br />
(5)<br />
Dist<br />
CBD<br />
<br />
N<br />
<br />
i<br />
EiCBD T<br />
pop<br />
N<br />
<br />
i<br />
T pop<br />
missä N on asuttujen osa-alueiden lukumäärä ja<br />
E(i, CBD) osa-alueen i ja kaupungin ydinkeskustan<br />
(CBD) välinen etäisyys. T(pop) i<br />
on osa-alueen i väkiluku.<br />
Etäisyys lasketaan kunkin osa-alueen maantieteellisestä<br />
painopisteestä pääkeskuksen painopisteeseen,<br />
jona on tässä käytetty Helsingin rautatieasemaa.<br />
Mittari 6: Ytimisyys<br />
Kaupunkirakenteen ytimisyyttä kuvaavat mittarit lasketaan<br />
kaksivaiheisesti. Ensimmäinen vaihe kattaa<br />
ytimien tunnistamisen ja rajaamisen. Toisessa vaiheessa<br />
lasketaan kunkin ytimen työpaikkamäärät ja<br />
–tiheydet sekä tarkastellaan ytimien välisiä suhteita.<br />
Mittarin menetelmälliset haasteet liittyvät ennen<br />
muuta ytimien tunnistamiseen. Tutkimuskirjallisuudessa<br />
on esitetty useita menetelmiä työpaikkaytimien<br />
tunnistamiseksi (ks. esim. Redfearn 2007), joista<br />
tässä tarkastelussa hyödynnetään työpaikka-aineiston<br />
tiheysjakaumaan perustuvaa katkaisumenetelmää.<br />
Tällöin työpaikkaytimien perustana ovat ruutualueet,<br />
joiden työpaikkatiheys on vähintään kahden<br />
keskihajonnan verran suurempi kuin kaupunkialueen<br />
i<br />
i<br />
<br />
<br />
työpaikkaruutujen keskimääräinen työpaikkatiheys.<br />
Kynnysarvon ylittävät ja toisiinsa kytkeytyvät osaalueet<br />
yhdistetään, jolloin ne muodostavat laajempia<br />
yhtenäisiä korkean työpaikkatiheyden alueita. Eniten<br />
työpaikkoja sisältävää työpaikkatihentymää pidetään<br />
kaupunkiseudun pääkeskuksena. Muiksi työpaikkaytimiksi<br />
luetaan kaikki sellaiset pääkeskuksesta erillään<br />
sijaitsevat tihentymät, joissa työpaikkatiheys<br />
nousee edes paikoin pääkeskuksen tasolle.<br />
YKR-aineiston kaltaisia pieniä alueyksiköitä käytettäessä<br />
aineistoa kannattaa yleistää työpaikkojen<br />
alueelliseen tilastointiin liittyvien epävarmuustekijöiden<br />
(ks. tarkemmin Helminen ym. 2005) ja toisaalta<br />
kaupunkitilaan liittyvien epäjatkuvuustekijöiden<br />
vuoksi. Aineiston yleistäminen vähentää sijaintiepävarmuudesta<br />
johtuvia virheitä ja mahdollistaa laajempien<br />
aluekokonaisuuksien muodostamisen. Tällöin<br />
esimerkiksi liikennealueiden tai puistojen pirstomat<br />
korkean työpaikkatiheyden alueet voidaan yhdistää<br />
yhdeksi korkean työpaikkatiheyden alueeksi.<br />
Yleistäminen voidaan tehdä osa-alueiden (tässä: ruutualueiden)<br />
kokoa kasvattamalla tai vaihtoehtoisesti<br />
laskemalla ruutukohtaiset tiheysarvot erilaisia tasoitusmenetelmiä<br />
hyväksikäyttäen. Tässä yhteydessä<br />
aineistoa tasoitettiin laskemalla kunkin ruutualueen<br />
työpaikkatiheys ko. ruutualueen ja sitä ympäröivien<br />
naapuriruutujen työpaikka- ja pinta-alatietojen perusteella.<br />
Tasoitusmenetelmästä johtuen työpaikkatihentymien<br />
ulkopuolelle saattaa paikoin rajautua ruutualueita,<br />
joiden tulisi todellisen työpaikkatiheytensä<br />
puolesta lukeutua työpaikkaytimeksi. Myös tällaiset<br />
ruutualueet on syytä sisällyttää työpaikkatihentymiin<br />
(kuva 4 B).<br />
Työpaikkaytimet tunnistetaan ja rajataan seuraavasti:<br />
1. Valitaan ruutualueet, joiden todellinen tai tasoitettu<br />
työpaikkatiheys on vähintään kahden keskihajonnan<br />
verran suurempi kuin työpaikkaruuduissa<br />
keskimäärin (kuva 4, A ja B)<br />
2. Toisiinsa kytkeytyvistä ruutualueista muodostetaan<br />
yhtenäisiä alueita. Myös kulmittain osuvat<br />
ruutualueet liitetään yhteen. Tällöin kulmittaisia<br />
ruutualueita sivuavat ruudut liitetään suurempaa<br />
aluekokonaisuuteen (kuva 4, C).<br />
3. Kullekin yhtenäisalueelle lasketaan työpaikkojen<br />
todellinen lukumäärä. Pääkeskuksena pidetään<br />
alueista sitä, jonka työpaikkamäärä on kaikkein<br />
suurin (kuva 4, D).<br />
4. Lasketaan pääkeskuksen todellinen työpaikka-<br />
39
Change language