Lehden pdf-versio - Poliisi

More documents

Recommendations

Info

monitorin vieraana Sarjassa jututamme tieteen, kulttuurin ja työelämän kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia vaikuttajia. Avioliitot yli kulttuurirajojen päättyvät usein eroon Pitkä matka mummolaan Kun lasten isä on kotoisin Karibialta, asuvat puolet lasten sukulaisista aivan liian kaukana. Kirjailija Marianne Backlén on kirjoittanut monikulttuuristen perheiden ja lasten ongelmista. Teksti Tiina Pelkonen Kuva Markku Nyytäjä Kirjailijan kotona on aurinkoisena aamuna hiljaista, kun lapset ovat koulussa. Arka kissa käy nuuhkaisemassa tulijaa. Vanha talo Helsingin Tehtaankadulla henkii tyyneyttä. – Onhan täällä rauhallista asua, vaikka on ahdasta, Marianne Backlén toteaa. Hänellä on kolme lasta avioliitostaan jamaikalaissyntyisen miehen kanssa. Monikulttuurisuus kuului hänen elämäänsä jo ennen liittoa, vaikka itse sanaa hän pitää onttona. Hän antaa luettavaksi Svenska Dagbladetin sivuilta tulostamansa jutun. Ruotsalainen keskustelu aiheesta on ilmeisesti pidemmällä kuin meillä. – Tässä sanotaan, että idea monikulttuurisuudesta vain vahvistaa niitä vastakkainasetteluja, joita yritetään ratkaista. Marianne Backlén on julkaissut 12 kirjaa, joista neljä on käännetty suomeksi. Hän kirjoittaa ruotsiksi, mutta on käynyt suomenkielisen koulun. Myös lastensa kanssa hän puhuu suomea. – Ajattelin silloin, että miehelleni on joka tapauksessa tärkeämpää oppia suomi kuin ruotsi. Hän puhuu lapsille englantia, ja heille kolme kieltä olisi ollut liikaa, Backlén sanoo, ja lisää naurahtaen: – Tästähän suomenruotsalaiset eivät pidä. Avioliitto päättyi eroon kymmenen vuotta sitten. Kuopus oli silloin vielä vauva, ja Backlén ihmettelee vieläkin, miten silloin selvisi yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Miehellä oli uusi lapsi tulossa toisen naisen kanssa, ja suhde oli jatkunut pitkään. Romaanillaan Karma, joka ilmestyi vuonna 2002, Backlén survaisi epäaidon suvaitsevaisuuden muuria. Hän paljasti, että jonkinasteinen moniavioisuus kuuluu monen afrikkalaisen ja karibialaisen miehen elämään. – Ei meillä ollut kukaan vielä sanonut suoraan, mitä riskejä piilee maahanmuuttajamiesten ja suomalaisten naisten kulttuurieroihin kaatuvissa liitoissa. Backlén sai kuitenkin tukea monilta kohtalotovereiltaan, koska kirjoitti asiasta, jonka hyvin tunsi. Hänellä oli laaja verkosto ystäväperheitä, joiden äiti oli suomalainen ja isä muualta muuttanut. Nyt valtaosa näistä perheistä on hajonnut, ja äidit jääneet tummasilmäisten lastensa yksinhuoltajiksi. Siteet äiteihin ovat tallella, mutta monet isät ovat Backlénin tuttavapiiristä kadonneet. Sukulaiset ovat kaukana Helsingin Ullanlinnassa jamaikalais-suomalaiset lapset eivät ole kohdanneet rasismia. Maahanmuuttajia ei tällä alueella paljon ole, ei ainakaan kokonaisia perheitä. Päivähoidossa ja koulussa ei lapsia ole kiusattu, vaikka Malmilla ja Vuosaaressa asuvien tuttavaperheiden lapset ovat kiusaamisen vuoksi vaihtaneet koulua. Neekeri-sanaa lapset ovat joskus joutuneet kuulemaan, ja he kokevat sen loukkaavana. Toisaalta he ovat sitä mieltä, että sanan käyttö on sallittua heille itselleen, leikkimielessä. – He ovat omaksuneet amerikkalaista hip-hop-asennetta ja kielenkäyttöä. Kuusitoistavuotias Michael haluaisi oppia isänsä tavan murtaa englantia jamaikalaisittain. Backlén on surullinen siitä, että lapset ovat vuosien varrella tavanneet Vantaalla asuvaa isäänsä liian harvoin, jotta olisivat voineet perehtyä jamaikalaiseen kulttuuriin. Viime aikoina tapaamisia on kuitenkin järjestynyt entistä useammin. Lasten yhteys jamaikalaisiin sukulaisiin on ollut vain satunnaista. – Aikaisemmin lähetin kirjeitä ja joulukortteja Jamaikalle, mutta nyt heidän isoäitinsä on muuttanut enkä ole saanut hänen uutta osoitettaan. Itselläni on hyvin vähän sukulaisia, ja se on puute lasteni elämässä. Jamaikalle ei apurahoilla elävällä kirjailijalla ole varaa lapsiaan viedä. Ylipäänsä, yhteydenpito sinne päin pitäisi Backlénin mukaan järjestyä isän kautta. Backlén asui Jamaikalla vuosina 1989–1990 ja kirjoitti maasta romaanin vuonna 1993. Hän on miettinyt, miten Jamaikan historia vaikuttaa edelleen perheiden elämässä. Suuri osa väestöstähän tuotiin Afrikasta orjina. Naiset ja miehet erotettiin toisistaan, ja perheet elivät erillään. – Näin Jamaikalla paljon yksinhuoltajaperheitä, joissa äiti kantoi yksin vastuun lapsistaan. Se on ollut minunkin kohtaloni. Eurooppa on linnoitus Kirjojen painokset, varsinkin suomenruotsalaisten, ovat Suomessa pieniä. Suurin osa Marianne Backlénin tuotannosta on luettavissa vain ruotsiksi. Jotta niitä myytäisiin Ruotsissa yhtä halvalla kuin muitakin kirjoja siellä myydään, niillä pitäisi olla ruotsalainen kustantaja. Kolme kirjaa Backlénilta kustannettiin Ruotsissa 1980-luvulla, mutta ei uusimpia. Näin ollen useimmat hänen kirjojensa lukijat löytyvät vain suomenruotsalaisesta vähemmistöstä. Kirjamyynnillä ei siis tätä taloutta pystyssä pidetä. Onneksi Backlén on kuitenkin saanut apurahoja niin, että on voinut elää kirjailijana yli 30 vuotta. Backlén on syntynyt Helsingissä, opiskellut yliopistossa kieliä, kirjallisuutta, uskontotiedettä ja sosiologiaa. Hänen kaksi uusinta kirjaansa on käännetty suomeksi, ja Karma saikin paljon huomiota. Uusin, Linnoitukset, ilmestyi suomeksi viime vuonna. Backlén hymyilee hiukan ironisesti: – Olen pettynyt, että sitä ei arvosteltu Helsingin Sanomissa. Siitä jää aina sellainen tunne, että kirjaa ei olisi olemassakaan. Keväällä sitä myytiin Akateemisessa kirjakaupassa kolmella eurolla! Linnoitukset kertoo nuoren afrikkalaismiehen murhasta. Kirjan nimi viittaa Loviisan bastioneihin. Se on myös vertauskuva Euroopasta, joka sulkee rajansa parempaa elä- MONITORI www.mol.fi/migration 32
Marianne Backlénin romaani Karma herätti ilmestyessään vuonna 2002 keskustelua. Se oli suorasukainen kuvaus monikulttuurisen perheen valta- ja vastuusuhteista. – Kirjoitan siitä, minkä tunnen ja mikä on itseäni lähinnä. mää etsiviltä maahanmuuttajilta. Päähenkilö Ulla rakastuu amerikkalaiseen psykologiin, jolla on yhteyksiä ääriliikkeisiin. Backlénin luomien hahmojen kohtalot jäävät askarruttamaan lukijoiden mieliä pitkään senkin jälkeen, kun kirja on työnnetty luettuna hyllyyn. Onko pian tulossa uutta luettavaa? – Nuortenromaani Tro, hiphop och kärlek, ilmestyy keväällä. Se voitti Fontana Median palkinnon. Kirjan 15-vuotias päähenkilö pohtii, ollako fruittari, hiphoppari, emo vai gootti. Pojan mummi on pappi ja pikkusisko adoptoitu Namibiasta. Olen omistanut kirjan lapsilleni. 33 MONITORI www.mol.fi/migration
Page 1 and 2: AAHANMUUTTOASIOIDEN AMMATTILEHTI 4/
Page 3 and 4: SISÄLLYS Lue lisää sivuilla 11-1
Page 5 and 6: KOLUMNI Kommunikaatio on onnistunee
Page 7 and 8: mista koskevia asioita on valmistel
Page 9 and 10: - Olen kansainvälisellä tasolla p
Page 11 and 12: Tärkeintä on taito, kieli kehitty
Page 13 and 14: tiapulainen Fouad Tarjoumaää Anto
Page 15 and 16: Nuori suklaantekijä luo omin käsi
Page 17 and 18: Ergonomiaopit perille Finnair Cater
Page 19 and 20: Lapsuus on tärkeää aikaa Aikuise
Page 21 and 22: Osallisuus itsessään on tärkeä
Page 23 and 24: - Kaksikielisyys on yksilön ja yht
Page 25 and 26: EU Komissiolta uusia ehdotuksia lai
Page 27 and 28: sit menevät silloin vähän hukkaa
Page 29 and 30: KOTOUTUMINEN lmasta apua siakastyö
Page 31: Muistojen koti on Turun Kuninkojant
Page 35 and 36: Työpaikoilla ei edistetä riittäv
Page 37 and 38: Pääkaupunkiseudun nuoret naiset s
Page 39 and 40: KULTTUURI Umayya Abu-Hanna kirjoitt
Page 41 and 42: kertoi synkässä betonilähiössä
Page 43 and 44: HALLINNOSSA TAPAHTUU Maahanmuuttoas
Page 45 and 46: tarjolla, mutta ei kaikkien tarpeis
Page 47 and 48: ”Kaikissa neljässä laissa on ka
Page 49 and 50: Kuva ja teksti Tiina Pelkonen Turki
Page 51 and 52: Kirjallisuutta tämän Monitori-leh
Page 53 and 54: Uusia esitteitä ja raportteja Euro
Page 55 and 56: IRANILAINEN JA YLPEÄ SIITÄ Iranis

Lehden pdf-versio - Poliisi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?