Tästä!

vin helpola, ja niinku oon muisteltu, ettei ole missään ollu vastusta,
ko kristityt sielä joka paikassa otit avomella syämellä vasthaan net pappiin
lähetysmiehet ja sen kirkolisen uuvistuksen.
Täränthöön tulit ensimäiset lähetysmiehet Nikkari Tuomas eli Tuomas
Puljula Suomesta ja Ohtanan Iisakki Korpilompolon Ohtanasta
kevätalvela vuonna 1893. Tämän Nikkari Tuomhaan oli kirkkoherra
Grapen toimesta lähätetty niinku hään oli luanu Prinsessa Eugenielle.
Täränössä otti Juntin isäntä vasthaan nämät uuvet saarnajat, ja Juntin
issoon pirthiin laitethiin seurat pysthöön. Täränössä ensi alussa jokku
vanhaat kristityt tahoit vähän moittia sitä niinku sanothiin aijatonta
ja laijatonta evankeljumia kaikile suruttomille ja herräämättömille yhtä
kö kristityile. Ja sitte se tavaton laulun remakka, joka tuli tämän uuven
liikheen matkassa. Nuorta kansaa liitty joukhoon laumottain ja laulethiin
hengelisiä lauluja Sionin laulukirjasta. Tämmöstä julmaa laulukristilisyyttä
ei Johan Raattamaa pitäny oikeana, vain lujasti saarnasi
sitä vasthaan ja sano, ettei tämä kristilisyys ole alkanu laulaa loilottamalla
eikä veisata hoilottamalla, vain se oon suurela vaivala, kyynelheilä
ja huokauksilla uuvesta syntynyt Ruottin laihassa Lapin korvessa.
Ei Täränössäkhään ollu sen suurempaa vastusta, ensin jokku vähän
moitit ja piit outona, ko olit harjaintunheet kuulemhaan Raattamaata,
Joonas Purnua ja muita Lapinmaan saarnajia.
Mutta siihen net vähitellen silisit ja vaikenit vanhaat kristitykki, ja
ko tuli toinen vuosi ja Nikkari Tuomas ja Ohtanan Iisakki taas tulit
Täränthöön seuranpithoon, niin syrjää myön kaikki anoit antheeksi
Nikkari Tuomhaalta moitheensa. Ei jäänny Täränthöön ko muutampi
kristitty, jokka ei liittynheet tähän uutheen liikheesseen. Niistä oli yksi
järkähtämätön tottuuven tunnustaja vanhaa kylän saarnaja ja rukousten
pitäjä Iisak Krekula vaimonsa Kreetan kans ja joitaki harvoja muitaki.
Iisakki Krekula muisteli ussein siitä koetuksen aijasta ja sano,
ette se oli semmonen seula, jossa raihaiset ja vilun panemat jyvät seulothiin
ja erotethiin nisun jyvistä. Ja se sano, ette häänki olis pyörtyny
samhaan laihin ko muukki kristityt, mutta ko hään sai kohata Raattamaa
vanhiiman ja sai siltä kuulla, kunka asiat oikhein oovat ja kenen
lähetysmiehiä se Nikkari Tuomas oon ja kaikki, jokka siinä hengessä
saarnaavat ja työtä tekevät. Vasta sitte hälle taas uuvesta taivas
aukeni, ja hään oon sen jälkhiin seisonu horjumatta oikean opin alkuperäsellä
pohjala ja perustuksela.
109