Tästä!

kain uudet muodot. Tarkoittaneekohan sitten maailman muotoa? Sillä
se muoto, joka elävän uskon kautta on tullut päälle näkyväiseksi tässä
kristillisyydessä jo alusta alkaen, on itsensä erottaminen maailman
muodosta. Mutta jos liikkeen tulevaisuus pitää siinä riippua, että uusia
muotoja seurattaisiin, niin se entinen esikuva täytyisi hyljätä ja uusi
ja parempi tulla sen tilalle rakennetuksi. Aivan hyvin sen käsitämme,
että voisi olla enempi mahdollisuuksia liikkeen leviämiseen, jos rupeaisimme
seuraamaan kirjailijan toivomuksia, mutta siihen emme löydä
perustetta Pyhässä Raamatussa, emmekä myös tämän elävän kristillisyyden
ensimmäisten työntekijäin kirjoituksissa. Myös tiedämme sen,
että ikäviä seurauksia on tapahtunut ennen ja tämänkin kristillisyyden
aikana, missä ikänä uusia muotoja on päässyt kristillisyyden sisälle.
Sillä lihallinen vapaus pyytää aina uusissa polvikunnissa tunkea sisälle.
Ja hätäkös sillä on herrastella, kun sille vielä luvallisuus annetaan.
Apostoli ei kuitenkaan pelkää huonoa tulevaisuutta liikkeelle, kun hän
sanoo: »Älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen.»
On myös varmuus siitä, että uudet muodot eivät tule muualta kuin
maailmasta, sillä Raattama sanoo: »Jos aidan rakennus viinimäessä rapistuu,
niin tulee sikalauma tonkimaan ja tallaamaan Jumalan pellossa
ja Herran seurakunnassa. Ja minä luulen, että maailma on monessa
paikkakunnassa kauniisti viheriöitseviä herätyksiä tallannut huonon
aidan tähden. Vieläpä eriseuraiset, jotka omalla vanhurskaudella Jumalaa
palvelevat, ovat ylimmäiset orasten nykijät ja hengen sammuttajat.
Sentähden apostoli käskee heitä paeta, se on niitä erimielisiä,
joilla on yksi henki maailman kanssa jne.»*
Varsinkin Raattaman kuoleman jälkeen profeteerasivat papit, että
kolmen vuoden perästä ei ole Purnulla laumassaan kuin pivon täysi
lappalaisia. Tämä profetia on turhaan rauennut ja yhtä turhaa luulemme
olevan historioitsijankin ennustukset tästä kristillisyydestä. Uskomme
ja olemme vakuutettuja siitä, että niinkauan kuin Herra huonetta
rakentaa, eivät ne hukkaan työtä tee, jotka sitä rakentavat.
Kirjailija toivoo, että muutamat käsitykset, nimenomaan seurakuntaopista,
lientyvät. Tämän emme usko kuitenkaan tapahtuvan niinkauan,
kun elävä henki kristillisyydessä on, sillä nythän on jo 80 vuotta
* »Aikakautemme Vanhinten Kirjoituksia» siv. 66.
96