Tästä!

2. Ote tästä kirjeestä Lannavaarasta 6. maaliskuuta 1892 on tässä
julkaisussa s. 93.
3. Kirje Jellivaarasta 10. joulukuuta 1901 antaa tietää, että Raattamaa
pani kätensä Joonas Purnun päälle Lannavaarassa vähän ennen
kuolemaansa sanoen: »Nyt met jätämme kaikki tämän hallituksen ja
toimen sinun päälle, sillä sinun met olemme löytäny uskolliseksi, että
pittää huolen ja murheen kaikista seurakunnista, että Herran lauma
koossa pysyy, niinkuin mie olen pitänyt ynnä Esikoisten seurakunnan
kanssa. Nyt mie lähen pois enkä ole enää teidän kansa. - - - » Kirjeen
ovat seuraavat saarnaajat allekirjoittaneet vakuuttaen sen totuudenmukaisuuden.
»Israel Israelsson Nattavara, N. F. Landström eli
Yrtti Niisi ja Jöns E. Mäntyvaara, Lars Petter Nilsonkilvo, Frans Larsson,
Parakka, Isak Kuoksu, Isak Niku, E. Samuel Eriksson Wettasjärvi,
Henrik Kangas, Junosuvanto, Anters Knutsa Pitsa, Isak Paulsson
Isohuhta, Viktor Apelqvist, Jonas Johansson Purnu, Anders Kurak.
(Lainaus on otettu kirjasta »Aikakautemme Wanhinten Kirjoituksia»,
Helsinki 1903 s. 246).
Tämä ote osoittaa, että alkuperäistä Lapinmaan lähetystointa (sekä
kotimaassa että ulkomailla) johti Raattamaan kuoleman jälkeen Joonas
Purnu ym. ns. lännen saarnaajat yhdessä esikoisten seurakunnan kanssa.
Tässä ei ole kysymys mistään »länsilaestadiolaisuuden tulkintaperinteestä»,
vaan historiallisesta totuudesta, joka ei horju, vaikka jumaluusoppineet
sanoisivat sitä vastaan kehräämällä kokoon valheita ja
mielikuvituksia.
Vaikka Erkki-Antti olikin mukana laestadiolaisessa herätyksessä alusta
alkaen, niin ei hänellä kuitenkaan ollut sellaisia Hengen lahjoja,
joita tarvitaan kaikkien seurakuntien hallintaan, niin kuin Raattamaan
kirje hänelle antaa ymmärtää (24/9 1872). Joonas Purnu sai vanhimman
kättenpäällepanemisen* kautta vastuunalaisen tehtävänsä valvomaan
kaikkien seurakuntien yli. Tätä virkaa ei anneta koskaan virkavuosien
perusteella, niin kuin asianlaita on jumaluusoppineitten kanssa,
kun he nousevat astetta ylemmäksi papillisessa arvoasteikossa.
Juuri tämän alkuperäisen hengellisen hallituksen hylkääminen oli
syynä siihen, että kaikki eriseuran henget saivat tuulta purjeisiinsa.
Koko ns. »itäinen tulkintaperiaate» on niinollen vain suunnaton seka-
* Ks. s. 78.
123