Tästä!

Sana pirunpaska on varmasti ruma, mutta ei ilman tarkoitusta. Se
herättää enemmän inhoa kuin sana lohikäärmeenmyrkky, sillä lohikäärme
ruiskuttaa myrkyn suunsa kautta, kun taas pirunpaska tulee toisesta
päästä. Eivät nämä sanat ollenkaan vastaa toisiaan. Eikö paloviina ole
inhottava aine sekä Jumalan että ihmisten edessä? Katso, kuinka se
alentaa ihmisen matalammalle kuin likaisimmat eläimet! Sanalla »pirunpaska»
Laestadius tahtoo herättää inhoa juoppoutta kohtaan, myöskin
kohtuullista ryypiskelyä. Juoppouden perkele on tämän inhottavan
paheen isän nimi, joka tekee niin monta ihmistä onnettomaksi sekä
ajassa että iankaikkisuudessa.
On aiheellista käsitellä myös vaihdosta sanojen »vatsa» ja »peräsuoli»
kesken. Laestadius selvittää erikoisesti teoksessaan »Hulluinhuonelainen»
elinten vaikutusta ihmisen sielunelämään, sillä sielulla
pitää ajassa ja paikassa olla välineet, joitten kautta se toimii. Luultavasti
on Laestadius sijoittanut sen intohimon alkulähteen peräsuoleen,
mikä vaikuttaa murhetta ruumiin ravitsemisesta. Toiselta puolen Laestadius
rankaisee tällä epäuskoa, koska ihminen ei jaksa uskoa niin paljon,
että Jumala on antava hänelle sekä ruumiillisen että hengellisen
ravinnon, vaikka Jumalansana sen lupaa. Sanalla »peräsuoli» hän on
osoittanut, kuinka alhaalla tällä ajallisella murheella on alkulähteensä,
jotta ihminen häpeäisi puuttuvaista uskoaan ja alkaisi lujemmasti uskomaan
Jumalansanan lupauksiin. — Vaikka peräsuoli ei muodosta hormooneita,
on sen toiminta kuten koko ruoansulatuskin hermo- ja hormoonitoiminnan
alainen. Vasta 100 vuotta Laestadiuksen jälkeen kykeni
tiede tutkimaan näitä ilmiöitä eikä niinollen ollut olemassa yhtään
ihmistä koko maailmassa viime vuosisadalla, joka olisi kyennyt
näyttämään toteen mitään muuta kuin mitä Laestadiuksen oppi intohimoista
sisälsi. Niinollen voidaan todeta, että sanojen »vatsa» ja »peräsuoli»
vaihdosta ei ole tehty fysiologisen totuuden vuoksi, vaan siveyden
tähden. Laestadius puhuu kuitenkin aika vähän näistä fysiologisista
oivalluksistaan saarnoissaan. Eräs useimmin esiintyvistä ilmaisuista
on »peräsuolen murhe», joka on vanhan Aatamin ensimmäinen
kotisynti. Hän mainitsee myös sapen, maksan ja pernan, sijoittaen tietyn
intohimon kuhunkin niistä.
Tästä nähdään, että Uuden Postillan loppulauseen kirjoittajalla sekä
hänen hengenheimolaisillaan on suuri pimeys heidän luulottelemas-
51