Tästä!

7. LUKU
ALKUPERÄISELLE OPILLE USKOLLISTEN
MENESTYKSELLINEN TOIMINTA HAJAANNUKSEN
JÄLKEEN
Lapinmaalla pidettiin tavanomaisia pyhärukouksia ja kokouksia niillä
alueilla, joilla aikaisemmin oli työtä tehty, nimittäin Svappavaarassa,
Kiirunassa, Kaalasvuomalla, Parakassa, Vittangissa, Kangosessa, Parkalompolossa,
Puoltikasvaarassa, Jellivaarassa, Tjautjasjärvellä, Nattavaarassa,
Markitassa ym. Mitään suurempia muutoksia ei ole Lapinmaalla
tapahtunut hajaannuksen jälkeen. Lasketaan yli 40:n vanhan
kristityn nukkuneen pois tästä laumasta hajaannuksesta lähtien.
Ne kanavat, joita tavallisesti käytetään tietojen antamiseksi ulkomaitten
seurakunnille ovat ensisijaisesti lähetystoimi ja lähetyskirjeet. Hajaannuksen
jälkeen olivat nämä kanavat vähemmistölle suljetut. Ne
yhteydet, joita August Isakssonilla oli ollut Suomen seurakunnan hengelliseen
johtoon menettivät merkityksensä hänen kuolemansa jälkeen.
Suomen saarnaajat olivat valinneet Gunnar Jönssonin johtaman seurakunnan.
Huolimatta siitä, että joulukokoukset Jellivaarassa vuonna
1963 olivat ratkaisseet suhteet ulkomaitten seurakuntien ja Ruotsin
Lapinmaan alkuperäiselle opille uskollisen vähemmistön välillä, yritettiin
kuitenkin ottaa yhteyttä Suomen saarnaajiin. Kolme näistä, nimittäin
K. Nurminen (+), P. Peltonen (+) ja T. Niemi olivat Lapinmaan vähemmistön
puolella aina vuoteen 1967 asti, jolloin hekin yhdistyivät
enemmistön kanssa.
Sitten vuonna 1968 Suomen johtava saarnaaja Kalle Luoma kirjoitti
Levi Älvgrenille kirjeen, jossa mm. sanotaan: » - - - Ja kun olen
kuullut, että sinä muutamain kanssa siellä olet toivomassa, että Suomen
saarnaajat Sinua ja teitä kaikkia auttaisivat, niin se on vakava totuus,
että me tahdomme myös sydämestä auttaa sillä neuvolla, että lasket
itsesi temppelin harjalta alas niin kauan, kuin sinut ollaan valmiit