Tästä!

hotettuna poliittiseen hurmahenkisyyteen huutava, kuten Laestadius on
kirjoittanut (HÄK s. 309):
»HURRAA MINULLE JA SINULLE! JOKA MIES NUORAAN
KÄSIKSI JA VARAS NUORAN PÄÄHÄN! HIRTTÄKÄÄ VIIMEI-
NEN KUNINGAS VIIMEISEN PAPIN SUOLIIN! HURRAA MI-
NULLE JA SINULLE! TÄTÄ PÄIVÄÄ EMME KOSKAAN UN-
HOITA.»
ELÄVÄN KRISTILLISYYDEN TULEVAISUUS
On olemassa monta jumaluusoppinutta, jotka ovat sitä mieltä, että hajaannukset
laestadiolais-kristillisessä seurakunnassa johtuvat ennen
kaikkea Laestadiuksen opista, jonka suuret epäjohdonmukaisuudet välttämättömästi
aiheuttavat vastakohtaisuuksia sen seuraajien keskuudessa.
Samanlaista on kuultu lausuttavan Lutherin opista. Samoin on
asianlaita myös Raamatun opin kanssa. Niin on aina oleva kaikkeen
Jumalan sanaan nähden, sillä ilman Pyhän Hengen valkeutta sydämessä
ei kukaan saata käsittää jumalallista ilmoitusta. Koska profeetat,
Johannes Kastaja, Kristus (Sana), apostolit, marttyyrit ja kirkkoisät
ovat olleet niin tyhmiä, että he ovat jättäneet jälkeensä sokealle
järjelle käsittämättömiä opetuksia, niin antakaamme järkevien jumaluusoppineitten
luoda uusi uskonto, jossa ei ole epäjohdonmukaisuuksia.
Olisi toivottavaa, että tämä uusi uskonto olisi suvaitsevainen kaikkia
kohtaan — vieläpä »suvaitsemattomiakin» kristityitä kohtaan, jotka
eivät omantuntonsa tähden voi kaikkea suvaita. Heidänhän pitää
kuulla Jumalaa enempi kuin ihmisiä. Elävät kristitythän eivät voi omantuntonsa
tähden olla mykkiä koiria tai antaa kristityn nimeä niille,
jotka eivät ole uudestisyntyneitä.
Niinollen näyttää siltä, kuin maailma olisi ollut paljon onnellisempi,
jos ei mitään elävää kristillisyyttä olisi maailmassa ollut olemassa, ja
päivän nuoriso on kasvatettu siihen käsitykseen, että totinen kristillisyys
on suurin paha, mitä koskaan maan päällä on ollut. Sehän tuomitsee
heidän hillittömät aistilliset nautintonsa.
On outoa, että jumaluusoppineet ovat niin usein olleet huolissaan
laestadiolaisesta kristillisyydestä. Laestadiuksen aikana papit olivat
77