Tästä!

historioitsija ei ole uskaltanut kajota, luultavasti epäillen kirjeemme
turmelevan historiansa merkityksen. Jos nyt asettaa mainitun historian
todellisuuden rinnalle, niin joutuu kysymään, mikä pakoitti kirjoittajan
niin epävarmoin ja sekanaisten tietojensa nojalla niin tärkeään tehtävään,
kuin mainittu historia on. Ja vieläkin ihmeteltävämpi on, koska
teoksen kirjoittaja joitakin vuosia takaperin oli itse Gellivaarassa
näkemässä työalaamme,* vaikkakin silloisissa tilaisuuksissa oli vain
pieni osa kristityistä koolla. Hänen olisi pitänyt mielestämme huomata,
että olisi ollut aihetta lähemmin tutkia ja tutustua tähän kristillisyyteen
ennenkuin vedätti mitä mustimman leiman tästä kristillisyydestä
osoittaen kaikelle maailmalle ilveilyksi osaksi oleellisiakin ja olemattomia
tietoja, joten elävästä kristillisyydestä tuntemattomat voivat tulla
helposti siihen johtopäätökseen, että kristillisyys on vain ihmeellinen
taikaus, ja monet yksinkertaiset, luottaen kysymyksessä olevaan historiaan,
joutuvat sitä raskaampaan epätietoon, mikä lienee se oikea ja
autuaaksi tekeväinen oppi.
On ihmeellistä, että historioitsija, ollen osallisena tämän laestadiolaisen
liikkeen vaikutuksista, ottaa tietolähteikseen osan mustia maailmanjoukon
valheita. Näin ollen katsomme niin suuren ja tärkeän tehtävän
kuin kysymyksessä olevalla historiallisella teoksella olisi voinut
olla, ikävästi menettävän tulevaisuudessa arvoaan, kun asiat todellisuuden
mukaan tulevat päivän valoon.
Sivun lopulla 129 sanoo historioitsija: »Raskaat aavistukset täyttivät
kuitenkin vanhuksen (Raattaman) sydämen. Hän pelkäsi vaaraa lännestä
ja idästä.» Aivan vastaista suuntaa osoittaa se »kanssapuhe»,
jonka hän kirjoitti Ullatista v. 1854. Hänellä ei ole ensinkään huolta
lännestä, mutta sitävastoin pelkää hän suuresti itäistä suuntaa, jossa jo
niin aikaisin tuon tunnetun pastori Liljebladin hapatus oli voimassa ja
vaikutti jo rovasti Laestadiuksen eläessä niin paljon, että kun hän tuli
* Huomautus
Tämä oli väärinkäsitys. Havas ei ole ollut koskaan Jellivaaran kokouksissa.
Hän on sanonut, että »kirjan nimi on tositietoja, ja jo ensimmäisellä lehdellä on
valhe». Parakan kysymys jää kuitenkin vielä voimaan. Miksi Havas mustamaalasi
esikoisten seurakunnan, koska hän ei sitä sen paremmin tuntenut? Jos hän ei
ollut Jellivaarassa tutustumassa tämän seurakunnan työalaan, niin kirjailijan
lähtökohdat yhä vain heikkenevät. Miksi hän kirjoitti useita sivuja historiastaan
umpimähkään? Ja hänen kantansa oli niin horjuva, että pian historian julkaisemisen
jälkeen hän erosi uudestiheränneistä, vaikka historia julistaa uuttaherätystä.
(Tositietoja, suomalaisten osa s. 43.)
86