Tästä!

aakalaisia vastaan. Tätä en tahdo sanoa sentähden, että meidän kristittyinä
pitäisi ottaa vastaan pakanallisia tapoja ja muoteja, vaan sentähden,
että pakanat syyttävät nykyajan kristityttä tuomiopäivänä, he
syyttävät ja tuomitsevat heitä epäuskosta, jumalattomuudesta ja uskonnon
ylönkatseesta. Sillä helppoa olisi todistaa, että kansan enemmistö
vanhassa Kreikassa ja vanhassa Roomassa ei ollut hetikään niin Jumalaa
pelkäämätöntä ja niin jumalatonta kuin kastetut pakanat nykyjään
ovat. On myöskin huomautettu, että kaikki usko ja kaikki uskonto
oli melkein kadonnut vähän ennen Ranskan vallankumouksen
puhkeamista (1789—1793). Ja sentähden kävikin niin helposti laatuun
kiihoittaa kansaa kapinaan. Sillä kansan, jolla ei ole mitään uskoa parempaan
elämään tämän jälkeen, täytyy etsiä onnellisuuttansa aistillisissa
nautinnoissa, syystä ettei se tiedä mikä sitä kohtaa ijankaikkisuudessa.
Mutta mistä kansa on ansaitseva itselleen ryyppylantin, jollei se
saa ryöstää rikkailta? Jokainen kunnianhimoinen konna, joka itse tahtoo
kohota valtaan, voipi yllyttää semmoisen kansan kapinaan ja hävitykseen,
saati hän vain lupaa heille kovasti juomarahaa. Semmoisia
ovat nyt olosuhteet Euroopassa, ettei tarvita enempää kuin joku kipinä
pohjattomuudesta sytyttämään tulta valtiolliseen olkiläjään.
Esiintymisemme maailmassa on kuin huutavaisen äänen esiintyminen
korvessa, missä ei yksikään kristitty ihminen kuule ääntämme.
Ainoastaan kesyttömät pedot, peikot ja metsänperkeleet, hukanpenikat
ja tarhapöllöt, marakatit ja kyykäärmeitten sikiät suuttuvat tästä huutamisesta
ja sanovat: »Helvettiin mokoma haaveilija, kerettiläinen ja
luopio puhtaasta evankeellisesta opista!» Huutamisellamme tahdomme
osoittaa, että koko kristikunta on sairas, että käärmeenmyrkky kihisee
kaikkien verisuonissa, että sydäntä, se on kirkkoa, vaivaa veripahkat,
että Siionin muurin vartijat ovat mykkiä koiria, jotka eivät hauku ...»
(HÄK s. 269) » - - - Tämän valtaistuinten sortumisen on jo kaksi
vuotta takaperin muuan heränneistä pohjoisessa nähnyt eräässä näyssä.
Ruotsi saatetaan sodan kautta kurjaan tilaan ja tulee lopulta Venäjän
vallan alaiseksi valtioksi. Ne raskaat verot, jotka sodan takia rasittavat
kansaa, pakoittavat monta rahvaaseen kuuluvaa henkilöä muuttamaan
pois maasta.
Semmoisia ovat ne ajan merkit, jotka nyt ennustavat valtioiden perikatoa.
Mutta tasavaltainen vakiomuoto ei voi menestyä Euroopassa,
syystä että kaikki siveyden ja uskonnon siteet ovat katkenneet. Joskin
6 81