Pdf-muodossa - Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Verkko-operaattorin kuljetusverkko, jonka päällä palveluna tarjottava Ethernet
kulkee, voi olla myös Ethernet. Näistä menetelmistä tärkeimmät ovat Provider
Bridge (IEEE802.1ad - 2005) tai Provider Backbone Bridge -tekniikka
(IEEE802.1ah - 2008). Toinen yleisesti käytetty vaihtoehto verkko-operaattorin
kuljetusverkoksi on MPLS/IP eli IP-pohjainen Multi Protocol Label Switching
(esim. RFC 3031). Tällöin kaksi tärkeintä tarjottavaa palvelua ovat E-Line -palvelu
Pseudowire (esim. RFC 4448) ja E-LAN -palvelu Virtual Private LAN Service
(esim. RFC 4762).
IPTV-palvelu
IPTV on käsite, jota käytetään puhuttaessa tv-kanavien ja siihen liittyvien palveluiden
hallitusta jakelusta Internet-operaattorin tuotantoverkossa (Viestintäviraston
työryhmäraportti 2/2008, s.4). IPTV oli käytössä kesäkuussa 2009 vasta n.
0,4 %:lla tv-talouksista (Viestintäviraston markkinakatsaus 2/2009, s.11). Koska
IPTV mahdollistaa useita uusia palveluja kuten teräväpiirtokuvan, tilausvideopalvelun
ja palveluntarjonnan aikariippumattomuuden, sen merkitys hyvin todennäköisesti
kasvaa.
Erityisesti HDTV-tilausvideopalvelu asettaa liian kovia vaatimuksia nykyisten
verkkojen solmupisteille. HDTV-tilausvideopalvelu on kuitenkin toteutettavissa
hajauttamalla palveluverkot lähemmäksi kuluttajaa (Kortekangas & Kilpi 2009).
Eräs tällainen hanke on Finnet-liiton SuperMatrix-projekti. (Supermatrix 2009.)
Internet-liittymä palveluna
Internet-liittymä voidaan toimittaa asiakkaalle palveluna kuten Access Independent
Gateway -tekniikassa. Tässä tekniikassa voidaan asiakkaalle määritellä tarjottavan
verkkoliittymän ominaisuudet kuten siirtonopeus verkon yhdyskäytävälaitteissa
eikä siirtotiekohtaisesti kuten se nyt tapahtuu. (Heavy Reading 2009.)
Yritysten uudet viestintäpalvelut
20
Tärkein viestintämenetelmä erityisesti yritysten tietoverkoissa on tähän mennessä
ollut perinteinen sähköposti normaalien puhelujen ja tekstiviestien lisäksi. Erilaiset
yhteisölliset viestintäkeinot ovat tulossa myös yritysviestintään mukaan lukien
virtuaalitodellisuus.
Myös videoneuvottelujärjestelmiä on käytetty, mutta ne ovat kärsineet useista
puutteista. Perinteiset videoneuvottelujärjestelmät eivät saa luotua aitoa tunnetta
siitä, että neuvottelevat osapuolet olisivat samassa yhteisessä tilassa. Videoneuvottelujärjestelmä
luo kyllä etäkuvan toisesta osapuolesta, ja kuvassa saattaa näkyä
jotakin siitä tilasta, jossa neuvottelukumppani on, mutta kuva on kuitenkin
hyvin erillinen, eikä se tunnu liittyvän siihen omaan huoneeseen, josta neuvottelukumppania
katsotaan. Eräs esimerkki tällaisista laitteista ovat telepresence–jär-