B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI

mus- ja kehitystyöstä ja opetuksen suunnittelusta sellainen haasteellinen kokonaisuus, että
opiskelijan asiantuntijuus kehittyy samalla, kun työelämän käytänteet muuttuvat.
Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia ja koulutusta ollaan parhaillaan uudistamassa
ECTS-järjestelmän mukaisten opiskelijalähtöisten ja osaamisperustaisten periaatteiden pohjalta.
Tässä tutkivan ja kehittävän oppimisen ja opettamisen oppimisympäristö käsitetään
paikaksi, tilaksi, yhteisöksi tai toimintakäytännöksi, jonka tavoitteena on edistää oppijan kehittymistä.
Oppimisympäristö sisältää fyysiset, sosiaaliset, pedagogiset ja tekniset osatekijät.
Oppimisympäristö toimii oppimisen taustatekijänä, ja siihen kuuluvat opetussuunnitelma,
oppiaineet, opittavat sisällöt, jaksotus, opetusmenetelmät, arviointimenetelmät ja sosiaaliset
tekijät (Tynjälä 1999). Vahervan (1998) mukaan tehokas oppimisympäristö on turvallinen,
oppijan tarpeita ja yksilöllisyyttä kunnioittava. Se on älyllisesti haastava, se sitoutuu aktiiviseen
toimintaan ja siinä huolehditaan säännöllisesti ja vastavuoroisesti palautteesta. (Vaherva
1998.) Sekä koulutuksen että työelämän sektoreilla kehitys on sen suuntainen, että tiedon,
tietämyksen ja oppimisen ympäristöissä tapahtuu siirtymistä suljetuista, selkeästi rajatuista ja
hyvin määritellyistä ympäristöistä kohti avoimia, oppijan itsensä määrittelemiä ja huonosti
määriteltyjä ympäristöjä (Eteläpelto & Tynjälä 1999).
Opetussuunnitelman uudistamisessa transformatiivisen orientaation mukaan oppimisen tavoitteeksi
asetetaan sosiaalisen oppijayhteisön luominen, joka hallitsee kriittisen dialogin ja
tiedonhankinnan (Sahlberg 1997). Ammattikorkeakoulujen toiminnallista muutosta ja oppilaitoksen
arkipäivän toimintaa ohjaavan opetussuunnitelman kehittämisessä tarvitaan juuri kriittistä
reflektoivaa suunnittelua. Tällainen ajattelu painottaa tavoitteiden avoimuutta ja muunneltavuutta.
Opetussuunnitelmalliset rakenteet pidetään avoimina ja oppilaitoksen ulkoiseen
ympäristöön ja työelämään nähden joustavina (Niemi 1995) Reflektoiva suunnittelu reflektoi
myös opetussuunnitelman taustalla vaikuttavaa opetussuunnitelmateoriaa. Tämä merkitsee
arvojen sekä ontologisten ja epistemologisten tekijöiden kriittistä reflektointia, mikä on muutoksessa
tärkeää. (Turkulainen 1993; Raudaskoski 2000.)
Nyt opetus ja tutkimus- ja kehitystyö ovat opinnäytetyötä lukuun ottamatta erillään toisistaan.
Tässä esityksessä on tavoitteena luoda toteuttamiskelpoinen malli tutkimus- ja kehitystyön vakiinnuttamisesta
opetukseen. Tavoitteena on rakentaa tutkimus- ja kehitystyöstä ja opetuksen
suunnittelusta sellainen haasteellinen kokonaisuus, että opiskelijan asiantuntijuus kehittyy ja
myös työelämän käytänteet muuttuvat.
4.3 Opetussuunnitelmaan liittyvä teoriatieto
Opetussuunnitelman muutosprosessissa lait ja asetukset sekä alakohtaiset asiantuntijaorganisaatioiden
antamat suositukset luovat perustan opetussuunnitelman tavoitteiksi, rakenteeksi
ja sisällöksi. Opetussuunnitelman erilaiset tulkinnat syntyvät erilaisista ontologisista ja epistemologisista
perusteista ja niihin kuuluvasta oppimiskäsityksestä. Tutkivassa ja kehittävässä,
transformatiivisessa, opetussuunnitelmassa joustava ja avoin oppimisympäristö merkitsee sitä,
että opetussuunnitelma luo mahdollisuuksia toteuttaa oppimista monin tavoin. Avoimuus korostaa
opetussuunnitelmassa prosessikeskeisyyttä, jossa tavoitteet voivat täsmentyä ja muuttua
työskentelyn aikana, kun opintokokonaisuus tai -jakso toteutetaan työelämäverkostoissa
ja konkreettisissa työtilanteissa. Työelämäkonteksti edesauttaa asiantuntijuuden kehittymistä
teorian ja käytännön vuorovaikutuksena ja opiskelijan kokemuksien sekä työtoimintaan liittyvien
käsitteiden reflektointina aidossa työympäristössä. (vrt. Bereiter & Scardamalia 1993;
24