B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI

Opettajan työn keskeinen osaaminen liittyy opetustaitoon ja oppimisen ohjaamisen taitoon.
Opettajan oletetaan kehittävän metakognitiivisia ja reflektiivisiä valmiuksia opiskelijoissaan.
Tämä edellyttää sitä, että opettaja itse pystyy kriittisesti reflektoimaan myös omaa toimintaansa.
(Tynjälä 2004.) Autonomian ja vapauden hallitsemassa opetuskulttuurissa opettajan tulee
olla ihmissuhdeammattilainen. Tiedon jakamisen sijaan olennaisinta on ohjaava ote, pyrkimys
inhimilliseen ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen ja asiantuntijuuden jakamiseen sekä hienovaraiseen
huolenpitoon. Opettajan tehtävänä on tiedollisen osaamisen varmistamisen lisäksi
ohjata opiskelijoita elämään kokonaisvaltaisemmin ja ennakoida mahdollisia oppimisen esteitä
erilaisin ohjauksellisin keinoin. Uusi opettajuus toteutuu siten, että jokainen opettaja itse
ja opiskelija kykenee maksimoimaan oman kehittymispotentiaalinsa. Tämä edellyttää muun
muassa opiskelijoiden ajatusten, ymmärryksen ja ongelmaratkaisukyvyn kehittymisen selvittämistä,
kontrollointia ja kehittämistä. (vrt. Herranen 2003, 2004.) Hyvä opettaja on asiallinen
ja ystävällinen, tarvitsee pedagogista viisautta, opetuskokemusta ja opetettavan aineen tuntemusta.
Perusominaisuutena hyvään opettajuuteen Uusikylä (2006) pitää sitä, että opettaja
kunnioittaa oppilaiden ihmisarvoa ja pyrkii oikeudenmukaiseen kohteluun. Opettajan työ on
myös jatkuvan muutoksen sietämistä.
Keskeisenä opetuksen kehittämistarpeena ja tämän hetken ongelmana Bereiter näkee ymmärtämiseen
tähtäävän oppimisen toteutumisen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opiskelijoilla
on runsaasti väärinkäsityksiä ilmiöistä, joita he ovat opiskelleet. Opetuksen ydin tulisikin olla
ymmärtämiseen tähtäävä oppiminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että tieto liittyy opiskelijan kokemusmaailmaan
ja hän pystyy soveltamaan sitä, teoria ja kokemustieto yhdistyvät, opetuksella
on ammatillinen orientaatio ja tieto muuttuu merkitykselliseksi. Opiskelija on oppimisprosessissa
autonominen ja vastuullinen, häneltä edellytetään itsenäistä tiedonhankintaa ja käsittelyä,
häntä ohjataan arvioimaan omaa ja toisten työtä rakentavasti sekä opittua reflektoidaan yksin
ja ryhmässä. Tarvitaan myös uutta tietoa ymmärtämiseen tähtäävästä opetuksesta ja siitä, miten
sitä voidaan arvioida. (Tynjälän 2004 mukaan.)
Kollaboratiivista yhteistyön ja asiantuntijuuden jakamisen kulttuuria pidetään edellytyksenä
tehokkaalle oppimiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajat yhdessä toteuttavat integroituja
opetuskokonaisuuksia ja tiimiopetusta, seuraavat toistensa opetusta, antavat siitä palautetta,
tekevät kollaboratiivista tutkimusta ja käyvät epävirallisia keskusteluja. Yhteistyösuhteet ovat
spontaaneja, vapaaehtoisia ja kehittämisorientoituneita. Aito yhteistyö on usein epämuodollista,
informaalia. (Tynjälä 2004.)
Hargreaves käyttää nimitystä ”liikkuvan mosaiikin kulttuuri” toiminnasta, jossa opettajien
muodostamat ryhmät ovat ainerajat ylittäviä ja niiden välillä tapahtuu liikettä. Ryhmät ovat pikemminkin
projektiluonteisia liittyen opetuskokonaisuuksien toteuttamiseen tai erilaisiin kehittämistehtäviin
ja -hankkeisiin. Ne muodostavat monimuotoisia ja dynaamisia kollegiaalisia
verkostoja, joissa ajatustenvaihto voi synnyttää uudenlaisia ratkaisuja opetustyöhön, ongelmiin
sekä opetuksen että työelämän kehittämistarpeisiin. (Tynjälän 2004 mukaan.) Tutkimus- ja kehittämishankkeet
ja tutkiva oppiminen edellyttävät toteutuakseen, että synergia eri toimialojen
välillä lisääntyisi niin, että opettajat tekevät entistä enemmän moniammatillista yhteistyötä.
Viime kädessä työyhteisön kulttuuri määrittelee myös yksittäisen opettajan työtä, ja vastaavasti
hän on luomassa yhteisönsä kulttuuria. Työskentely individualistisessa opetuskulttuurissa luo
toisenlaiset puitteet opetustyön kehittämiselle kuin kollaboratiivisen työn kulttuuri tai liikkuvan
mosaiikin kulttuuri. Opetuskulttuurien ja opettajan työkulttuurien kehittäminen on yksi
keskeinen haaste ammattikorkeakoulussa. Toiskallio korostaa Hakkaraisen tavoin opettamisessa
toimintakulttuurin ja vuorovaikutuksen merkitystä.
38