B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI

5.1 Opetuksen nykytila
Ammattikorkeakouluopetuksen kehittämistarpeet nousevat ammattien ja työelämän tulevaisuuden
haasteista. Opetuksen ja opettajuuden kehittymissuuntia ovat kollaboratiivinen asiantuntijuutta
jakavan kulttuuri, verkostoituminen, ennakoiminen, kehittäminen ja osallisuus.
Jatkuva kiivastahtinen muutos on pysyvää kaikessa toiminnassa. Tästä seuraa se, että eri toimijoiden
on tehtävä yhteistyötä ennakoivana suunnitteluna, kun asiat ovat vasta ideavaiheessa.
Tämä tarkoittaa verkostoitumista ja kykyä tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa yli organisaatiorajojen
ja sen sisällä päivittäin eri asioissa. Ammattikorkeakoulut ovat kehittämässä
käytänteitä, joissa opetus sekä tutkimus- ja kehitystyö integroidaan. Ammattikorkeakoulun on
kehitettävä uusia pedagogisia käytäntöjä, jotta tietoyhteiskunnan haasteisiin voidaan vastata.
Tämä edellyttää verkostoitumista eri toimijoiden kanssa. Jotta tämä mahdollistuisi, ammattikorkeakoulun
opetuskulttuuri tulee muuttua perinteisestä tiedonjakamiskulttuurista kollaboratiiviseksi
asiantuntijuutta jakavaksi yhteistyökulttuuriksi.
Postmodernissa tietoyhteiskunnassa ammattikorkeakouluopettajuus on muuttunut kohti suurempaa
vapautta ja itsenäisyyttä, mutta samalla on vähentynyt tunne pysyvyydestä, vakaudesta
ja asioiden hallittavuudesta (vrt. Herranen 2004). Verkostomainen työelämä edellyttää laajaalaista
verkosto-osaamista ja ryhmätyötaitoja. Faktatiedon lyhyt ikä edellyttää informaation
etsimisen, tiedoksi jalostamisen ja uuden tiedon luomisen taitoja. Tämä asettaa haasteita myös
opetussuunnitelmille integroitujen opintokokonaisuuksien suuntaan niin, ettei niistä tule pelkkiä
tavoite ja sisältöluetteloita. Integroidut opintokokonaisuudet ovat lähempänä työelämän
moninaista todellisuutta ja auttavat ymmärtämään asiakokonaisuuksia eri näkökulmista. On
oleellista, että opettajat kehittävät omaa opettajuuttaan vastaamaan ennakoivasti tulevaisuuden
oppimisen haasteisiin. (vrt. Leinonen 2006.)
Tutkimus ja kehittämistoiminnassa sekä työelämän yhteisissä hankkeissa ongelmana voi olla
teorian ja käytännön integraatio. Tämä tarkoittaa sitä, että teoreettista tietoa on vaikea soveltaa
käytännön tilanteisiin ja ongelmiin. Tällöin voi käydä niin, että tiedon arvo ja käyttökelpoisuus
kielletään. (Bromme & Tillema 1995.) Informaalia tietoa arvostetaan, sillä abstraktia, yhteydestään
irrotettua tietoa ei pidetä välttämättä asiantuntijatason tietämisenä. Korkeatasoisena
tietona saatetaan pitää kontekstissaan ilmenevää, tilanteen kannalta tarkoituksenmukaista ja
työyhteisön jäsenten vuorovaikutuksessa ilmenevää tietoa. (Eteläpelto 2001.) Kuitenkin professionaalisessa
toiminnassa ja työyhteisössä pitäisi asiantuntijalla olla mahdollisuus toimia
työyhteisön täysivaltaisena jäsenenä ja muodostaa tilanteenmukaista tietoa (Tynjälä & Collin
2000).
Tiedon jakamisen ja osaamisen kehittymisen näkökulmasta työelämän odotuksiin vastaamisessa
törmätään koulutusjärjestelmän rakenteiden joustamattomuuteen ja kyvyttömyyteen
vastata ammatti- ja asiantuntijatiedon nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ongelmaksi asiantuntijatiedon
jakamiseen yhteisössä muodostuu myös se, että opiskelijat eivät aina pidä ammatillisen
osaamisen kannalta tärkeänä teoreettista tietoa, jota voi opiskella ja käyttää sekä formaalissa
että informaalissa oppimisympäristössä. Opiskelijat jopa vastustavat sitä, että on pakko opetella
tieteenalaan liittyvää teoriatietoa. Myös työntekijät saattavat epäillä teoreettisen tiedon
merkitystä ja käyttökelpoisuutta. Kehittämishaasteena on, että teoria ja käytäntö yhdistyvät
samanaikaisesti sekä toiminnan käyttöteoria ja hiljainen tulevat näkyväksi eksplisiittiseksi tiedoksi.
Käytännön työssä teoriatietoa tarvitaan, jotta asioita ja omaa toimintaa pystytään perustelemaan
ja kehittämään.
32