B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI

5.3 Opetuksen teoria
Oppimisen tilannesidonnaisuutta ja mestari–kisälli mallia edustaa lähestymistapa, joka painottaa
oppimisympäristön merkitystä. Oppiminen on sidottu aikaan, paikkaan ja tilanteeseen, ja
oppimista on näin tarkasteltava sosiaalisena ja kulttuurisena, ei yksilöllisenä ilmiönä. Oppiminen
tapahtuu yksilön ja yhteisöjen välisissä suhteissa sosiaalistumisena professionaaliseen
kulttuuriin. Opetusta onkin kritisoitu siitä, että oppiminen irrotetaan niistä yhteyksistä, joissa
opittavia tietoja tullaan käyttämään. Tästä seuraa, että opetuksessa on keskeistä, että opiskelijat
osallistuvat aktiivisesti alan aitoihin käytäntöihin, ratkaisevat autenttisia ongelmia, tutustuvat
alan eksperttien ajattelutapoihin ja toimintakulttuureihin. Tällä tavoin he tulevat asteittain ammatillisen
yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi ja kykeneviksi ratkaisemaan alan ongelmia asianmukaisella
tavalla. (vrt. Tynjälä 1999.)
Situaatioteoreetikkojen mukaan oppimista tapahtuu parhaiten autenttisissa mestari-kisälli oppimisympäristöissä.
Kognitiivisen oppipoikamallin tarkoituksena on opettaa sellaisia kognitiivisia
prosesseja, joita ekspertit käyttävät työskennellessään monimutkaisten ongelmien parissa.
Mallia on sovellettu erityisesti kirjoittamisen ja matematiikan opiskelussa, koska näillä alueilla
kognitiiviset ja metakognitiiviset prosessit ovat oleellisia. Malli perustuu siihen, että asiantuntijoiden
käyttämät sisäiset kognitiiviset strategiat ja ongelmanratkaisuprosessit eksplikoidaan
eli tehdään näkyviksi. Tällöin niistä tulee samalla tavalla havainnoitavia kuin käsityöammattien
erilaiset työprosessit perinteisessä mestari–kisälli koulutuksessa. Näin opiskelijat oppivat esimerkiksi
matematiikan opiskelussa matemaatikon tavan ajatella. (vrt. Tynjälä 1999.)
Mestari–kisälli –oppimismallissa painopiste on hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtämisessä.
Tämä toteutuu mentorointitoiminnassa, jossa asiantuntija opastaa noviisia työssä syntyvien
kehitystehtävien ratkaisemisessa. Tuomi ym. (2005) ovat todenneet, että organisaation oppimisen
näkökulmasta luottamus ja ryhmävastuu edesauttavat sitä, että hiljaisen tiedon ja taidon
jakaminen tapahtuu koko tiimin sisällä ja ammattikunnan rajat ylittävänä toimintana. (Tuomi,
Wallin & Äimälä 2005.)
Teoreettisesti hallittu opetustyö sisältää ammattikoulutuksen tieteellistämisen haasteen. Tämä
merkitsee sitä, että opetuksen lisäksi ammattikorkeakouluopettajilta vaaditaan tutkimusosaamista
ja artikkeleiden kirjoittamista. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa opetussuunnitelmaan
sisältyvistä arvoista, ihmis- ja tietokäsityksestä pedagogiikan kehittämisen perustaksi. Ammattien
kehittämiseksi tarvitaan syventävää tietoa ammatillisuudesta, ammattitaidosta, asiantuntijuudesta,
osaamisesta ja ammattisivistyksestä. Tietoa täytyy osata itse luoda tutkimuksen kautta
muun muassa rajojen ylittämiseen ja ammattikoodien purkamiseen. Opettajien osaamiselta
vaaditaan paljon. Myös tiedon syvärakenteita ja niiden perusteita joudutaan muuttamaan organisaation
ja metodien kehittämisen lisäksi. (Helakorpi 1997; Raudaskoski 2000.) Taulukossa 1
on Eteläpellon ja Rasku-Puttosen (1999) esittelemä Sfardin (1998) yhteenveto kognitiivisesta
ja osallistavasta eli situationaalisuutta korostavista lähestymistavoista.
40