B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI

laiset käsitteet ja kielelliset ilmaisut muodostuvat yhteydessä ihmisiin, esineisiin ja vallitseviin
ajattelutapoihin ja näistä syntyy ymmärrys asioihin. Tästä syntyvät oppijan merkitykset ja käsitykset
asiantuntijuuden eri osa-alueista. Koska tieto on sidoksissa siihen toimintaan, kontekstiin
ja kulttuuriin, jossa tietoa opitaan ja käytetään ja asioiden merkitys riippuu asiayhteydestä,
ohjaajien tulisi ohjata kontekstisidonnaisuuteen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. (Resnick
1996; Rodriguez 1998; Tynjälä 1999; Tynjälä 2000.)
Opetussuunnitelman oppimisfilosofia korostaa itseohjautuvuutta. Itseohjautuvan oppijan yksi
tärkeimmistä ominaisuuksista on vastuullisuus. Vastuullisuus liittyy oman opiskelun ulkoiseen
ohjaamiseen: työskentelyn säännöllisyyteen, omatoimiseen kontaktien ja resurssien hakemiseen,
vastuuseen ohjaajille, työyhteisölle ja opiskelijatovereille sekä vastuuseen itse asetettujen
aika- ja laatutavoitteiden saavuttamisessa. (Koro 1993.) Eli opetussuunnitelman rakenne ja
sen käytännön toteutus mahdollistavat oppijan oman aktiivisuuden ja vastuullisuuden, jolloin
oppija on tietoinen tekemisistään, oppija ohjaa omaa oppimisprosessiaan. Boekarts (1997)
korostaa, että itseohjautuvalle oppimiselle on tyypillistä tiedollisten ja taidollisten toimintojen
korkeatasoinen hallinta. Näin itseohjautuvuus voi tarkoittaa sitä, että oppija ymmärtää ja hallitsee
vastuullisesti omaa toimintaansa. (Tynjälän 1999 mukaan).
Jotta edellä kuvattua toimintaa konsturointia, ymmärtävää oppimista ja itseohjautuvuutta
esiintyisi oppimisprosessissa, edellyttää se opetussuunnitelmalta oppiaineiden intergaatiota,
elinikäiseksi oppijaksi kasvamisen mahdollistamista, työelämälähtöisyyttä ja käytännön tilannetta
oppimisen ytimenä, jatkuva arviointia ja arvioinnin monipuolistumista, ammatillisten
ydinsisältöjen ja siten opetussuunnitelman päätavoitteiden tunnistamista ja prosessioppimistavoitteiden
kirkastamista toiminnallisina taitoina kuten tiedonhankintataitoina ja yhteistyötaitoina
ja ajatelun taitoina.
Opetussuunnitelman haasteena on integraation lisäksi juuri oppiminen työelämän tilanteita
(ongelmia) käyttämällä. Prosessitiedon merkitys ja tärkeys tulee tunnistaa. Propositionaalinen
tieto (oppiaine- ja tiedejakoinen faktatieto) ei tärkeydestään huolimatta riitä ammatillisen toiminnan
pohjaksi vaan sitä on opittava soveltamaan jo koulutuksen aikana. Myös työelämän
prosesseista tarvitaan tietoa. Selviytyminen tentistä ei saa riittää opiskelijan oppimisstrategiaksi.
Arviointi ei saa olla pelkkää faktatiedon mittaamista.
4.4 Opetussuunnitelmatason toimijat ja verkosto
Opetussuunnitelman kehittäminen tapahtuu työyhteisön ja muun asiantuntijaverkoston keskinäisessä
vuorovaikutuksessa. Kehittäminen tapahtuu tietoja jakamalla ja aktiivisesti neuvottelemalla
ja samalla kun opetussuunnitelma kehittyy, kehittyy myös oma työ. Opetussuunnitelman
laadintaprosessissa opiskelijoiden panos on erityisen tärkeä korkeakouludemokratian kannalta
ja opiskelijoilla olevan arvokkaan tiedon, omien ajatusten ja koulutuksen aikana saatujen kokemuksien
valossa. Opetussuunnitelman kehittämisen tueksi on hyvä perustaa ohjausryhmä,
jossa on edustettuna koko toimijaverkosto opiskelijat mukaan lukien. Sitouttaminen opetussuunnitelmaprosessiin
voi tapahtua koulutuksen korkeakoulun kehittämisstrategian kautta.
(Nummenmaa & Perä-Rouhu 2002.)
26