B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI

Oppimisen kontrolli on luovutettu itse opiskelijalle, jolloin hän voi itse päättää oppimisestaan.
Se merkitsee vapautta tehdä valintoja ja ottaa vastuuta omien valintojen seurauksista.
Vastuullisuus liittyy työskentelyn säännöllisyyteen, oman aikataulun laatimiseen ja noudattamiseen,
vastuuseen itse asetettujen aika- ja laatutavoitteiden asettamiseen ja saavuttamiseen,
omatoimiseen oppimisresurssien hankintaan sekä vastuuseen opiskelijakollegoille. Vastuun
ottaminen on myös vastuuta omasta sisäisestä työskentelystä eli vastuun ottamista omasta
ajattelusta. Oppijalta edellytetään toimivaa sisäistä kontrollijärjestelmää sekä kykyä reflektiivisyyteen
eli oman toiminnan kriittiseen arviointiin. Nykyaikainen oppimiskäsitys kuvataan
koulutus- ja oppimiskulttuuria uudistavana strategiana, jonka tavoitteena on koulutuksen ja
työelämän osaamisvaatimusten integrointi koulutusprosessissa (Karila & Nummenmaa 2003.)
Oppimisen keskeisiksi prosesseiksi voi luonnehtia tutkimista ja ongelmaratkaisua (Poikela
2003). Tiede- ja oppiainerajojen ylittävien ongelmien ratkaisu edellyttää monipuolista opetusta
uudistavaa periaatetta: oppimisprosessia ohjataan yhteisissä ryhmissä ja opiskelijoilta edellytetään
itsenäistä tiedonhankintaa ja opiskelua sekä autonomisuutta. (Boud & Feletti 1997;
Poikela 1998.)
Yksilöllisessä oppimisessa korostuvalla metakognitiolla tarkoitetaan yksilön tietoisuutta hänen
omista kognitiivisista toiminnoistaan eli ongelmanratkaisusta, havaitsemisesta, ajattelusta, oppimisesta
ja muistamisesta sekä tietoisuuteen perustuvaa oman toiminnan säätelyä Bereiterin
ja Scardamalian (1993) mukaan metakognitio merkitsee taitoa kriittiseen ajatteluun, tieteellisten
metodien hallintaan ja yhteiseen pohdintaan. Oppijalla on tietoisuus omasta strategiasta.
Hän miettii mitä on tekemässä, tavoitteitaan, mihin hän pyrkii sekä miksi hän pyrkii tiettyyn
tavoitteeseen. Oppija osallistuu ammatillisiin käytäntöihin kokeneemman ammattilaisen ohjauksessa.
Mallissa tavoitellaan oppijan täysivaltaista osallistumista toimintakulttuuriin. Prosessissa
aloittelija etenee kohti asiantuntijatoiminnan ydintä eli täysivaltaista osallistumista
toimintakulttuuriin. Ongelmaksi tulee käsitteellisen ymmärryksen kehittäminen, koska käytännön
työssä ei välttämättä mietitä, mihin teoreettisiin ilmiöihin asia liittyy. Asiantuntijuuden
kehittymisessä on olennaista teoreettisen tiedon, käytännöllisen tiedon ja itsesäätelytaitojen
integrointi.
Heikkilän (2005) tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että ammattikorkeakouluopetus
ei tue riittävästi opiskelijoiden itsesäätelystrategioiden kehittymistä, vaan opiskelijoiden oppimisen
säätelyvastuu on useammin opettajalla kuin opiskelijalla itsellään. Tukemalla opetuksellisin
ratkaisuin opiskelijoiden itsesäätelyä voidaan edistää tulevien työtekijöiden tutkitun
tiedon käyttöönottoa sekä heidän oman ammattitaitonsa ylläpitämisen että asiakkaiden näkökulmasta.
Opetuksessa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota oppimisprosesseihin,
syväsuuntautuneen prosessointistrategian aktivointiin ja itsesäätelystrategioihin. Opiskelijan
syvällisen oppimisen saavuttamiseksi oppimisen kontrollia ja vastuuta pitää siirtää järjestelmällisesti
opettajalta opiskelijalle.
Yhteisöllisessä asiantuntijuuden kehittymisessä työelämäkonteksti on merkityksiä luova. Järvisen,
Koiviston ja Poikelan (2000) mukaan konteksti- ja tilannekohtaisuus tarkoittavat toisaalta
opiskelijan omaa toimintaa ja kokemusta ja toisaalta kokemusta muokkaavaa toimintaympäristöä,
tilanteita ja taustoja. Konteksti sisältää toimintatilanteessa vaikuttavat tekijät, ympäristön
antamat merkitykset ja ajalliset ulottuvuudet, jotka luovat taustaa ja ennakoivat tulevaa. Kontekstia
voi muokata, joten oppiminen on yksi- tai kaksisuuntaista tapahtumaa moninaisempi.
Oppiminen edellyttää toisaalta opiskelijan omaa toimintaa ja kokemusta ja toisaalta kokemusta
muokkaavaa toimintaympäristöä, tilanteita ja taustoja.
42