B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI
B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI
B 33 Tulevaisuuteen 63937.indd - NELI
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Uutta tietoa luovassa tutkivassa ja kehittävässä toiminnassa keskeisinä elementteinä on kyseleminen<br />
tai selittäminen. (Hakkarainen ym 2005). Oppijat osallistuvat yhteisöllisen tiedonrakenteluprosessiin,<br />
jossa lähtökohtana ovat osallistujien ennakkokäsityksiin ja aiempiin<br />
tietoihin perustuvat tutkimusongelmat. Työskentely etenee asteittain syvenevänä prosessina,<br />
jossa huomio kohdistetaan ryhmän tuottamien ongelmien tarkentamiseen sekä selitysten ja<br />
tietolähteistä hankittavan tiedon vuoropuheluun ja kriittiseen arviointiin. (Vermans, Ryymin,<br />
Lakkala & Pärkkä 2006.) Opetukseen liittyvissä tutkimus –ja kehittämishankkeissa tutkivan<br />
oppimisen tavoitteena on, että opiskelijat, opettajat ja työelämän asiantuntijat käsittelevät tietoa<br />
asiantuntijalle tyypilliseen tapaan uutta tuottavalla tavalla. Keskeistä on henkilökohtainen<br />
ja kollektiivinen asiantuntijuuden kehittämisen ja itsensä ylittämisen strategia.<br />
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on uuden tiedon tuottaminen. Ajattelumalliin sopii hyvin<br />
opettajuuden määrittyminen tieteen asiantuntijuuden pohjalle. Opettaja edustaa hyvää tieteenalan<br />
osaamista. Asiantuntijaksi oppiminen rinnastetaan uuden tiedon luomiseen, jossa<br />
vertailukohtina ovat tutkimusryhmäanalogiat ja työelämän kehittämisryhmävertaukset. (Kotila<br />
2004). Hakkarainen, Palonen & Paavola (2002) ovat kuvanneet käsitteen “innovatiivinen<br />
tietoyhteisö” viitaten sillä dynaamiseen asiantuntijuuden kehittymiseen. Se tähtää tietoisesti<br />
uuden tiedon luomiseen ja vallitsevien työkäytäntöjen muuttamiseen. Innovatiiviset tietoyhteisöt<br />
käyttävät yhteisöllisessä toiminnassa yhteistä työvälineiden, –käytäntöjen ja –menetelmien<br />
varastoa kuten kisälliperinteeseen pohjautuvat työyhteisöt (Hakkarainen 2000.) Tieto<br />
ei kuitenkaan kulje yksisuuntaisesti mestarilta kisällille vaan tiedonkulku jäsenten välillä on<br />
symmetrisempää. Ydintoimintana aina kuitenkin on uuden tiedon tuottaminen. (Hakkarainen,<br />
Palonen & Paavola 2002.)<br />
Opetusta on kehitetty verkko-oppimisympäristöissä. Selvityksissä on todettu, että parhaimmillaan<br />
opettajat toteuttavat verkko-opetusta dynaamisen tietokäsityksen varassa. Opettaja<br />
reflektoi omaa pedagogista tausta-ajatteluaan. Opettajuudessa korostuu ohjauksellisuus ja<br />
vuorovaikutteisuus, pedogoginen sisältötietous ja pedagoginen rakkaus. Toimiva työkulttuuri<br />
perustuu yhteiseen suunnitteluun ja työskentelyyn. Opetustapahtuma muodostuu erilaiseksi<br />
aina kulloisenkin ryhmän mukaan. Verkko-oppiminen on opiskelijan aktiivista, kognitiivista<br />
toimintaa, jossa hän prosessoi tietoa. Oppiminen kytketään opiskelijoiden elämänkäytäntöön.<br />
Tietoja suunnataan opiskelijoiden ja yhteiskunnan kannalta tärkeiden ilmiöiden ja ongelmien<br />
tutkimiseen ja ratkaisemiseen. Opetuksessa tavoitellaan vuorovaikutteisuutta ja työelämäyhteyttä.<br />
Verkko-opinnot on integroitu osaksi laajempia opintokokonaisuuksia, ja myös työssäoppiminen<br />
on kytketty osaksi oppimis- ja opetusprosessia. Verkko tarjoaa erilaisia vuorovaikutusmahdollisuuksia<br />
ja toteutuksessa korostuu yhteisöllisyys. Tiedonrakentelu tarjoaa<br />
mahdollisuuden Bereiter & Scardamalian (2003) mukaan kokonaisvaltaisen integroidun oppimisympäristön<br />
rakentamiseen. Tiedon rakentelun malli tuottaa autenttisen mahdollisuuden<br />
todellisen elämän harjoittelemiseen tietoyhteiskunnassa. Työelämä voi myös olla mukana<br />
yhteisessä tiedon rakentamisessa. Opetus-oppimisprosessin suunnittelu ja strukturointi on<br />
verkko-oppimisessa oleellista. (Leinonen A 2006; Tynjälä 2004; Vermans ym. 2006.)<br />
Opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutuksessa, jossa molemmat pyrkivät kohti yhteistä<br />
tavoitetta neuvotellaan ja argumentoidaan asioista ja keinoista, jotka ovat tärkeitä tavoitteen<br />
saavuttamiseksi. Tätä nimitetään yhteisen tiedollisen kehityksen vyöhykkeeksi. Kyky ottaa tiedollista<br />
vastuuta ja toimia yhteisen tiedollisen kehityksen vyöhykkeellä on olennaista myös<br />
työelämässä tarvittavassa asiantuntijuudessa. (Rasku–Puttonen 2003; Marttunen & Laurinen<br />
2004.) Opiskelijat tulee kasvattaa kantamaan vastuuta toisistaan ja edistämään kouluyhteisön<br />
hyvää. Tämä johtaa turvalliseen kouluun. Opettajan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus<br />
on avainasemassa oppimisen ja turvallisen olon suhteen. (Uusikylä 2006.)<br />
50
Change language