Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043Ritva KarhunenKALLIOPERÄN YLEISPIIRTEETIniön ja Turun kartta-alueiden vanhimmat kivilajit ovat svekofennisiä pintakivilajeja,merenpohjaan ja maanpinnalle yli 1 900 Ma sitten kerrostumalla syntyneitäsedimenttejä ja vulkaniitteja. Runsaimmin edustettuina ovat kiillepitoiset gneissit,lisäksi tavataan kiilleköyhiä kvartsi-maasälpägneissejä, tulivuoriperäisiä am<strong>fi</strong>boliittejaja sarvivälkegneissejä. Kalkkikivivälikerrokset ovat yleisiä. Kartta-alueilla sijaitseemyös joitain suurempia kalkkikiviesiintymiä, joista tunnetuin on edelleenlouhittava Paraisten kalkkiesiintymä (1043 07 ja 10).Vanhimmat syväkivet tunkeutuivat paikoilleen svekofennisen orogenian aikana.Osin kerrosmyötäisinä vanhempiin kivilajeihin tunkeutuivat synorogeeniset syväkivet.Näistä vanhimmat ovat gabroja ja dioriitteja, joiden osuus kartta-alueillaon kuitenkin suhteellisen vaatimaton. Kivilajisarjan happamammat granitoidit ovatpääasiassa tonaliitteja (osin trondhjemiitteja) ja granodioriitteja.Edellisiä nuoremmat mikrokliinigraniitit muodostavat sekä laajoja yhtenäisiämassiiveja että pintakivilajeihin ja granodioriitteihin tunkeutuneita juonimaisiaosueita. Melko pian orogeenisten liikuntojen jälkeen asettui paikalleen postorogeeninenÅvan rengasmuodostuma (1041 03), joka koostuu varhaisemmista monzoniiteistaja myöhemmästä porfyyrigraniitista. Noin kolmasosa Åvan graniitista sijoittuuKumlingen (1023) kartta-alueelle, ja pieni osa Vehmaan (1042) kartta-alueelle.Fjälskärin (1041 04 ja 07) ja Vehmaan (1041 06, 09 ja 12) rapakivigraniitten ja diabaasiensyntyvaihe, noin 1 600 Ma sitten, lienee yhteydessä maankuoren repeämisvaiheeseen.PINTAKIVILAJITKiillegneissitIniön kartta-alueen merkittävimmät kiillegneissialueet sijaitsevat Brändön kunnassa,Åvan massiivin ympärillä, Iniössä Keistiön saarella, Houtskarissa Björkön,Mossalan ja Åvensorin saarilla, sekä Velkualla Velkuanmaalla, Palvassa ja Teersalossa.Turun karttalehden alueella kiillegneissejä tavataan runsaasti. Huomattavampiakiillegneissialueita on Merimaskussa, Rymättylässä ja Airismaalla, joista Rymättylänesiintymät muodostavat kaksi leveää itä-länsisuuntaista vyöhykettä. Laajojakiillegneissivyöhykkeitä esiintyy lisäksi Raision, Turun ja Littoisten alueilla sekäParaisilla ns. Paraisten synkliinin yhteydessä ja Paraisten Stortervolandetin saarella.Kartta-alueiden kiillegneissit ovat melko heterogeenisia: ne vaihtelevat hienorakeisistakiilleliuskeista karkearakeisiin suonigneisseihin. Voimakas liuskeisuus onominaista alueen kiillegneisseille, ja liuskeisuuden poimuttuneisuutta esiintyy myösyleisesti. Vaikka sedimenttisyntyiseen alkuperään viittaavia primäärirakenteita eijuuri ole näkyvissä, kiillegneissien selkeä raitaisuus viittaa kuitenkin alkuperäiseenkerroksellisuuteen.Karkearakeiset suonigneissit ovat gneissejä, joissa leukosomin graniittisten ja granodioriittistensuonien ja juonien osuus vaihtelee (kuva 2). Osa suonigneisseistä lieneesyntynyt myöhäisorogeenisen graniittiutumisen ja migmatiittiutumisen tuloksena.Tällainen suonigneissi on merkitty sinisellä karttavärillä silloin kun alkuperäisensedimenttisyntyisen materiaalin osuus on arvioitu yli 50 %:ksi. Voimakkaan10
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartbladKuva 2. Suonigneissi.Fig. 2. Ådergnejs.Fig. 2. Banded gneiss.Gästhamn, Keistiö, Iniö, 1041 05D, x = 6695750, y = 1519350.Valokuva – Foto – Photo – V. Suominen.graniittiutumisen ja migmatiittiutumisen myötä määräsuhteiden osuutta on ollut paikoinvaikea arvioida; näillä alueilla kiillegneissien on kartoilla kuvattu sisältävänrunsaasti graniittisia ja/tai granodioriittisia osueita. Vastaavasti osan kartoille punaisellatai vaalean ruskealla merkityistä graniiteista ja granodioriiteista on kuvattusisältävän runsaastikin kiillegneissisulkeumia. Turun karttalehdellä Airiston eri puolillaolevat migmatiitit ovat lähes samanlaisia merkitsemiserosta huolimatta.Mineraalikoostumukseltaan kartta-alueiden kiillegneissit eivät liioin ole yhteneväisiä,vaan ne voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Biotiitti-plagioklaasigneissitovat sinertävän harmahtavia, pieni- tai keskirakeisia ja melko tasarakeisiagneissejä, joissa vaaleiden ja tummien mineraalien määräsuhteiden vaihtelu näkyykivessä selkeänä raitaisuutena. Raitojen leveys vaihtelee alle senttimetristä muutamankymmenen senttimetrin levyisiin raitoihin. Näiden kiillegneissien päämineraa-11