Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043Ritva Karhunenpihapiirissä tai yksityisten omistamilla saarilla. Lisäksi saaristoalueella on paikoinlintujen pesimäaikaan maihinnousukielto, mikä rajoittaa alueella liikkumista. Tekstissäerikseen mainitut ja kuvin esitellyt kohteet voisivat olla hyvä perusta retkeilykohteidenvalinnoiksi. Näissä kohteissa kävijöiden tulisi kuitenkin huomioida yllämainitut seikat ja ennen vierailuaan varmistaa käyntinsä sopivuus joko maanomistajiltatai kunnilta.52
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartbladSammanfattningBERGGRUNDEN INOM INIÖ OCH ÅBO KARTBLADInledningIniö (1041, Ehlers et al. 1986) och Åbo (1043, Lindberg et al. 1994) kartbladtäcker skärgårdsområden inom den sydvästra skärgården, där berggrunden är väl blottadpå de av havet renspolade strandklipporna och grynnorna. Även på fastlandetoch på de större holmarna <strong>fi</strong>nns det gott om berghällar och i närheten av beboddatrakter erbjuder vägskärningar en god inblick i områdets bergarter och strukturer.Iniö kartbladsområde gränsar sig i norr till Vemo (1042, Lindberg & Bergman 1993),i öster till Åbo (1043), i söder till Korpo (1032, Suominen 1987), i sydväst till Föglö(1014, Suominen 1979) och i väst till Kumlinge (1023, Ehlers & Ehlers 1978, 1981)samt i nordväst till Hullberga (1024, Suominen 1992) kartblad. Runt Åbo kartblad<strong>fi</strong>nns följande kartblad: i norr Mynämäki (1044, arbetet pågår), i öster Salo (2021,Lehijärvi 1955,1957), i söder Nagu (1034, Edelman 1973, 1985), i nordost Marttila(2022, Huhma 1957, 1959) samt Perniö (2012, Seitsaari 1955) i sydost.Sydvästra Finlands berggrund har karterats redan i slutet av 1800-talet då de förstageologiska kartbladen från Åbo-trakten och skärgården publiserades (Moberg 1890a,1890b). Det har utförts många specialundersökningar inom sydvästra Finland. En avde viktigaste bland de tidigare forskarna var Sederholm (1924a , 1924b, 1927, 1934),som undersökte Åbolands och Ålands geologi. Hela Åbo kartbladsområde och delarav Iniö kartbladsområde hör till bergartskartbladet B1, Turku (Härme 1958, 1960)och den västra delen av Iniö bladet till kartbladet A1, Åland (Edelman et al. 1975).Därtill har Hietanen (1947a, b) gett ut sin specialkarta från Åbo-trakten.Karteringsarbetet för berggrundskartan Iniö i skala 1 : 100 000 påbörjades år 1979och arbetet för Åbo-bladet år 1984. Karteringsarbetet för dessa blad är ett samarbetemellan Geologiska forskningscentralen och Geologisk-mineralogiska institutionenvid Åbo Akademi på kontrakt-basis.Lokalerna för analyser av mineralsammansättning och för fotogra<strong>fi</strong>er inom Iniöbladet<strong>fi</strong>nns på Fig. 1A och för Åbo-bladet på Fig. 1B. I text, i <strong>fi</strong>gurtexter och i tabellerhar lokaliseringen underlättats genom hänvisningar till bladindelningen förkartor 1 : 20 000, som <strong>fi</strong>nns på Fig. 1C.Berggrundens allmänna dragDe äldsta bergarterna inom Iniö och Åbo kartblad är svekofenniska suprakrustalbergarter,sediment och vulkaniskt material som avlagrats på havsbotten och på landför ca 1900 Ma sedan. Rikligast förekommer glimmerhaltiga gnejser, därtill förekommerglimmerfattiga kvarts-fältspatgnejser, vulkanogena am<strong>fi</strong>boliter och hornbländegnejser.Kalkstensmellanlager är allmänna. På kartbladen <strong>fi</strong>nns även några större kalkstensförekomster,av vilka den mest kända är belägen i Pargas (1043 07 och 10).De äldsta djupbergarterna intruderades under den Svekofenniska orogenesen, desynorogena djupbergarterna delvis konformt med lagringen i de äldre bergarterna.53