Liikennepoliittisten valintojen vaikutus liikkumiseen ... - HSL

58Oslo ja Akershus sopivat 1986 tietullijärjestelmästä, josta tuli samankaltainen tullikehä kuin Bergenissä.Paikallisviranomaiset edellyttivät ”kruunu vastaan kruunu” -periaatetta eli valtion rahoituson tietullituloja vastaava. Samalla edellytettiin panostusta joukkoliikenteeseen (se tulikin mukaan,aluksi 10 % ja myöhemmin 20 % tuotosta). Tässä vaiheessa erityisesti oslolaiset vastustivat laajastitietulleja. Lopullinen Stortingetin päätös tietullien toteuttamisesta tehtiin 1988 ja ne otettiin käyttöönvuonna 1990.Oslopakke 1:n tavoitteet päätieverkon kehittämiselle olivat:Lisätä päätieverkon välityskykyä 30–50 %, mikä on tärkeää elinkeinoelämälle ja maan kilpailukyvyllePullonkaulat poistetaan mahdollisimman nopeastiYmpäristö- ja liikenneturvallisuushyötyjä saadaan ohjaamalla liikennettä mahdollisimmanpaljon päätieverkolle, ja tätä edistävät myös tunnelitTierakentamisessa tulee erityisesti huomioida joukkoliikenne muun muassa varaamallabusseille omia kaistoja jos liikenne ruuhkautuu kyseisellä tieosuudellaStandardit sovitettava kaupunkiympäristöön sopiviksi.Oslopakke 1 hyväksyttiin vuonna 1988. Sopimuksen mukaan hankkeet sijoittuvat Osloon jaAkershusiin suhteessa 70/30. Tiemaksutulojen tuli kattaa 55 % menoista, ja valtio rahoittaisi loput.Alun pitäen kustannusraami oli 8,1 mrd. kruunua, mitä kasvatettiin myöhemmin 10,2 mrd. kruunuun(vuoden 1987 hintataso). Paketilla rahoitettiin 31 tiehanketta. Suurimat hankkeet olivat Oslossasijaitsevat tietunnelit ja Oslofjordtunneln.Oslopakke 1:n puitteissa rakennettiin teitä ja tunneleita vuosina 1990–2001 kaikkiaan noin 11 mrd.kruunulla (= n. 1,5 mrd. € eli 120 milj. €/vuosi). Hankkeiden rahoituksesta 44 % tuli valtiolta ja 56 %tietullituloista.Kuva 24. Oslossa vuosina 1990–2001 toteutetut tie- ja joukkoliikennehankkeet (Lian 2004).