Liikennepoliittisten valintojen vaikutus liikkumiseen ... - HSL

64Liikennepakettien muodostamisessa voidaan tunnistaa kuvassa 26 esitettyjä kehitysvaiheita. Lähtökohtanakaikilla seuduilla on ollut eri toimijoiden koordinointia vaativa tarve- ja suunnitteluvaranto.Helsingin pääkaupunkiseudun PLJ 1994 oli esimerkki toimijoiden yhteisestä suunnitelmasta, joka eisinällään ollut vielä sitova paketti (siitä asiallisesti kuitenkin tuli vahva, kun Paavo Lipposen I hallitusotti suunnitelman kärkihankkeet ohjelmaansa). Göteborgspaketet johti osapuolten väliseensopimukseen ilman poliittista vahvistamista. Adelsohnin esityksen mukaista sopimusta ei koskaansyntynyt. Dennispaketti ja Oslopakke 1 etenivät suoraan paketeiksi, joista osapuolet allekirjoittivatsopimuksen, joka vahvistettiin poliittisissa elimissä. Dennispaketti tosin kuitenkin kaatui myöhemmin.Kuva 26. Liikennesuunnitelmien kehitysvaiheet eri tahojen tarvelistauksista kaikkia osapuolia sitovaksiliikennepaketiksi.Ruotsissa suosittu valtiolähtöinen neuvottelijamenettely tai komitea voi johtaa rohkeisiinkin päätöksiin.Tällaiset päätökset eivät välttämättä kuitenkaan kestä aikaa poliittisten voimasuhteiden muuttuessa.Tukholman ja Göteborgin kokemusten perusteella voidaan havaita neuvottelujen johtaneensekä hyvin toteutuneisiin että sittemmin kaatuneisiin ehdotuksiin. Neuvotteluprosessien analysoinneissaon todettu tärkeäksi, että prosesseilla tulee olla selkeät tavoitteet ja valtuudet, suunnitteluatulisi tehdä riittävän laajalla pohjalla siten, että poliittisten voimasuhteiden muutokset eivät (automaattisesti)johda linjausten kaatumiseen.Kööpenhaminassa pääliikenneverkkojen suunnittelu on tapahtunut seudullisten maankäyttösuunnitelmienyhteydessä eikä varsinaista seudullista liikennejärjestelmäsuunnittelua ole ollut.Suuristahankkeista, kuten Öresundin silta, Kööpenhaminan metro ja kehäraitiotie, on kyetty sopimaan valtionja kuntien kesken. Suurissa hankkeissa on myös käytetty rahoitustapoina hyötyjä maksaa jakäyttäjä maksaa -periaatteita.Helsingissä ja Oslossa ja viime aikoina myös Göteborgissa liikennejärjestelmäsuunnittelussa onhaettu laajempaa eri osapuolten sitoutumista jo suunnitteluvaiheessa. Tämä puolestaan johtaapoliittisella mandaatilla johdettuja neuvotteluja laajempiin kompromisseihin, jotta suunnitelmastatulisi (tulevaa) päätöksentekoa kestävä. Keskeisten päätöksentekijöiden eli valtion ja yksittäistenkuntien hyväksyntä ja tosiasiallinen sitoutuminen suunnitelmaan on ratkaisevaa. Oslopaketit ovattoteutuneet hyvin, mikä johtunee sitovista rahoitussopimuksista eri osapuolten välillä.Tällaisen paketin aikaansaaminen on tosin haasteellista. Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmientoteutumista taas on edistänyt se, että seudun yhdessä aikaan saamalle suunnitelmalleon annettu valtion liikennesuunnittelussa ja päätöksenteossa merkittävä asema. GöteborgissaK2020-projektiin on liitetty poliittinen ohjausryhmä (kuva 27)